Toipilaspäivä Haapasaaressa

Tiistai 31.7.2012, Haapasaari

Tänään en melonut. Nukuin puolille päivin, juttelin ihmisten kanssa ja kävelin saaren ympäri tai siis täkäläisiä ajopolkuja pitkin saarta kolkasta toiseen. Nuo tiet täällä ovat suureksi osin sileätä kalliopintaa. Hyvä kestopäällyste. Koululla on luontokeskus, jossa opin mm että Suursaarella on kolme horstikukkulaa ja korkein on tosiaankin 156 metrinen. Hiukan merkillistä, kun ajattelee Suomenlahden kummankin rannan mataluutta näillä kohdin. Alkuperä onkin vulkaaninen.

Tähän mennessä on meren veden kirkkaus ollut iloinen yllätys. Näkösyvyys tuntuu samanlaiselta kuin Saaristomeren ulkosaarilla. Sinilevän hippusia kuitenkin näkyy paikoitellen, kuten kaikkialla etelärannikolla. Kirkkaus on iloinen yllätys, koska oletin Pietarin jätevesien vaikutuksen näkyvän. Suomenlahden vedetkin kiertävät vastapäivään, meille siis Pietarin suunnalta.

Koulussa oli myös grafiikan näyttely. Kaksi kuvaa olisin halunnut viedä matkamuistona kodin seinälle, mutta ehkä matkabudjetti ei anna siihen varaa.

Yksi yllätys kierroksella oli löytää pohjoisrannalta talkootyönä 1977 pystytetty juhlahuoneisto, "Puikkarikuuri". Siis semmoinen seurojentalo kesätansseja ja tapahtumia varten. Aikamoinen panostus kalastaja- ja merenkulkuyhteisöltä, joka kovaa vauhtia oli jo menettämässä vakituisia, ympärivuotisia asukkaitaan. Edelleenkin tuntuu olevan tallella halu vaalia saaren vanhaa henkeä, vaikka suvut ovat siirtyneet mantereelle ja lähes kaikki talot ovat muuttuneet kesäasunnoiksi. Muutenkin vesillä on vähän eri tunnelma kuin lännempänä, täällä näkee paljon perinteisiä tasasaumaisia puuveneitä, kunnon fiskareita. Varmaan jostakin löytyy niiden tekijöitäkin.

Aamulla teen lopullisen päätöksen jatkanko jo matkaa.

Osuuskaupan aitassa

Maanantai 30.7.2012

Istun nyt 70-lukulaisessa nojatuolissa Haapasaaren Osuuskaupan aitassa. Hyvien päiväunien jälkeen olo on jo aika hyvä. Eilen illalla Kilpisaaressa nousi kuume, 38,2 ja olin tietysti ihan kipeä. Aamulla kuume oli poissa, mutta minä en ollut missään retkikunnossa. Puhelinsoitto Haapasaaren osuuskaupan myymälänhoitajalle Timo Tuomalalle "On meillä pihalla aitta, joka on tarkoitettu tuommoiseen majoitukseen. Sopii melojalle." Täällä minä vietän nyt ainakin pari yötä voimia keräten ja kuntoa kuulostellen. Toverijoukko jatkoi matkaansa. Veli-Matin tapaan sitten Helsingissä.

Kilpisaaresta meloimme tänne rauhallista vauhtia. Matka olikin oikein mukava; välillä oli lintuluoto, jossa vihdoinkin asusteli runsaasti siivekkäitä. Ruokit ovat aina jaksaneet ihastuttaa minua uteliaan tuntuisella käytöksellään. Ne lentävät suoraan kohti kajakkia, ohittavat sitten ihan parin-kolmen metrin päästä. Parhaat lentävät vielä täyden kierroksen melojan ympäri ennen kun jatkavat matkaansa. Riskilöitä hohtavan punaisine koipineen tuli ja meni.

Haapasaari on erityisen viehkon tuntuinen paikka. Kyllä täällä kelpaa olla toipilaana. Vanha luotsi- ja kalastajayhteisö, jonka juuret ovat jo 1600-luvulta. Ostin kauppiaalta kirjan "Saari meren sylissä - aikamatka Haapasaareen" Toini Kajatkari. Nyt taidan panna osuuskaupan vedenkeittimen porisemaan. Kuppi teetä, sänkyyn pötkölleen ja kirja käteen.

Netistä löytyy näköjään myös tietoa kuvineen:

http://www.haapasaariseura.fi/index.php?page=kuvianyky

Tämän päivän melontamatka vain 6,1 km.

 

Aurinkoa ja uimista

Sunnuntai 29.7.2012

Eilinen melontamatka oli 29,6 km

Illalla nousi komea ukonilma. Salamoita ja reilusti sadetta. Kovaa tuulta ei noussutkaan, mikä oli ihan miellyttävää. Telttapaikkamme oli suojaisa eikä meillä ollut ongelmia.

Aamulla meidän oli aikomus jatkaa Haapasaareen länteen. Ukonilma näytti kuitenkin sitkeästi jatkuvan lännen-luoteen suunnalla. Jäimme odottamaan. Minun oli helppo kannustaa odottelemaan, koska jo illalla kurkkuni oli tullut kipeäksi, ja olen levon tarpeessa.

Kilpisaari on erinomainen hellepäivän viettopaikka. Tasaista kalliota riittää, uimaria ihastuttaa löytää lahdenpoukamia, joissa aurinko on ehtinyt lämmittää tämän koleankin kesän uimaveden. Itse tyydyin nukkumaan varjoisessa teltassa.

Automatkalla opimme kuskiksemme lupautuneelta Sampalta itäisen rannikkomme peruskallion olevan laaja rapakivialue. Pitää paikkansa täällä ulkosaaristossakin. Laakeita punaisia graniittikallioita, pinta on vähän rakeisempi ja paikoin valo heijastelee punaisemmista sulkeumista, ovoideista. Kallioissa näkyy siellä täällä puolipallon muotoisia koloja. Pottuvarpaan kokoisista jalkaterän mittaisiin. Ihan kuin kranaattitulen jälkeä. Onkohan selitys kuitenkin jonkin sulkeuman eroosio?

Linnusto on aika niukan tuntuista toistaiseksi. Tiiroja, lokkeja ja merimetsoja on, sorsalintuja taas aika niukasti. Nytseksi olemme nähneet vain yhden merikotkan, riskilöitäkin vain pari.

 

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto

Olemme nyt Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, joka ulottuu ulkosaaristossa Venäjän rajalta Pyhtään eteläpuolelle. On tosi hyvä keli. Me käytämme mieluusti hyväksi mahdollisuuden, mennä ulompiin saariin. Suunta lounaaseen. Käymme maissa matkan varrella hienojen rantakallioiden houkuttelemina noin tunnin välein. Lämpöä ja aurinkoa riittää tänään. Lanskeri, Ulko-Tammio, Koivuluoto, upeita paikkoja tällä säällä. Teltat pystyyn lopuksi Kilpisaareen Haapasaaren itäpuolella. Säätiedotusten mukaan huomenna ja ehkä yölläkin on luvassa voimakastakin etelän puolen tuulta. Valitsemme teltan paikat sen mukaisesti.

Suuri Pisi ilta-auringossa

 

Virojoen ranta ja Suuren Pisin ilta-aurinkoa

Matka alkaa

 

27.7.2012 Illalla puoli kuudelta istuimme lopulta kajakeissamme Virojoen tummassa vedessä. Tuntui rauhoittavalta päästä kaikkine tavaroineen matkaan. Toverijoukko jatkoi autolla niemen kärkeen, Hurppuun ja lähti sieltä yöpymissaareemme, Suureen Pisiin. Me lähdimme perään. Pieni vilvoittava tuulen vire, kirkas auringonpaiste, parempaa keliä ei voisi olla. Rajavyöhyke oli merkitty keltaisin poijuin, ja me tietysti yritimme pysyä niiden länsipuolella. Suuressa Pisissä tapasimme toverit ilta-auringon puoleisilta, laakeilta rantakallioilta telttoja pystyttämästä. Hieno paikka uimiseen ja illan oleiluun.

19,6 km Suuri Pisi

 

Valmisteluja

Suomen Rannikon melonta

Matkan yleissuunnitelma

Matkasuunta on etelästä pohjoiseen, Virolahden keskustasta Tornionjoen suistoon. Matkaa odotamme kertyvän siinä 1300 km.  Aikaa olemme varanneet runsaasti, kun kerrankin on tilaisuus nähdä koko Suomen rannikko kaikkine maisematyyppeineen.   Ainakin viisi viikkoa olemme suunnitelleet olevamme reissussa.  Me tarkoittaa tässä Veli-Mattia ja Seppoa.

Matkaanlähtö on heinäkuun viimeisenä viikonloppuna tutun melojajoukon kanssa.  Toverimme ovat meidän kannaltamme hyvin ystävällisesti päättäneet tämän kesän viikon retken suuntautuvan Suomenlahden pohjukasta Helsinkiin. Odotuksissamme on siis leppoisa alku tutussa seurassa ja viikon jälkeen yöpyminen kotona Helsingissä.  Varusteitakin on varmaan silloin mahdollisuus täydentää ja viritellä.

Lähtöpisteeseen matkustamme pikkubussilla, kanootit peräkärryssä.  Paluu Torniosta tapahtuu toivon mukaan henkilöautolla. Ehkäpä jonkun perheenjäsenen aikatauluun sopii lähteä kyläilykeikalle pohjoiseen ja noutaa meidät samalla.

Tervetuloa rannalle!

Tervetuloa Sepon melontablogiin! Täällä kerrotaan retkistä vesillä ja rannoilla. Ennen muuta nyt Suomen rannikon melonnasta, joka on suunnitelmissa loppukesällä 2012.