Sunnuntai 29.7.2012
Eilinen melontamatka oli 29,6 km
Illalla nousi komea ukonilma. Salamoita ja reilusti sadetta. Kovaa tuulta ei noussutkaan, mikä oli ihan miellyttävää. Telttapaikkamme oli suojaisa eikä meillä ollut ongelmia.
Aamulla meidän oli aikomus jatkaa Haapasaareen länteen. Ukonilma näytti kuitenkin sitkeästi jatkuvan lännen-luoteen suunnalla. Jäimme odottamaan. Minun oli helppo kannustaa odottelemaan, koska jo illalla kurkkuni oli tullut kipeäksi, ja olen levon tarpeessa.
Kilpisaari on erinomainen hellepäivän viettopaikka. Tasaista kalliota riittää, uimaria ihastuttaa löytää lahdenpoukamia, joissa aurinko on ehtinyt lämmittää tämän koleankin kesän uimaveden. Itse tyydyin nukkumaan varjoisessa teltassa.
Automatkalla opimme kuskiksemme lupautuneelta Sampalta itäisen rannikkomme peruskallion olevan laaja rapakivialue. Pitää paikkansa täällä ulkosaaristossakin. Laakeita punaisia graniittikallioita, pinta on vähän rakeisempi ja paikoin valo heijastelee punaisemmista sulkeumista, ovoideista. Kallioissa näkyy siellä täällä puolipallon muotoisia koloja. Pottuvarpaan kokoisista jalkaterän mittaisiin. Ihan kuin kranaattitulen jälkeä. Onkohan selitys kuitenkin jonkin sulkeuman eroosio?
Linnusto on aika niukan tuntuista toistaiseksi. Tiiroja, lokkeja ja merimetsoja on, sorsalintuja taas aika niukasti. Nytseksi olemme nähneet vain yhden merikotkan, riskilöitäkin vain pari.
Pitäkäähän itsenne ukkosten ulottumattomissa ja teltat pultilla kiinni kalliossa ;o HIeman katteeks käyp!
VastaaPoistat.-Pete