Tiistai 31.7.2012, Haapasaari
Tänään en melonut. Nukuin puolille päivin, juttelin ihmisten kanssa ja kävelin saaren ympäri tai siis täkäläisiä ajopolkuja pitkin saarta kolkasta toiseen. Nuo tiet täällä ovat suureksi osin sileätä kalliopintaa. Hyvä kestopäällyste. Koululla on luontokeskus, jossa opin mm että Suursaarella on kolme horstikukkulaa ja korkein on tosiaankin 156 metrinen. Hiukan merkillistä, kun ajattelee Suomenlahden kummankin rannan mataluutta näillä kohdin. Alkuperä onkin vulkaaninen.
Tähän mennessä on meren veden kirkkaus ollut iloinen yllätys. Näkösyvyys tuntuu samanlaiselta kuin Saaristomeren ulkosaarilla. Sinilevän hippusia kuitenkin näkyy paikoitellen, kuten kaikkialla etelärannikolla. Kirkkaus on iloinen yllätys, koska oletin Pietarin jätevesien vaikutuksen näkyvän. Suomenlahden vedetkin kiertävät vastapäivään, meille siis Pietarin suunnalta.
Koulussa oli myös grafiikan näyttely. Kaksi kuvaa olisin halunnut viedä matkamuistona kodin seinälle, mutta ehkä matkabudjetti ei anna siihen varaa.
Yksi yllätys kierroksella oli löytää pohjoisrannalta talkootyönä 1977 pystytetty juhlahuoneisto, "Puikkarikuuri". Siis semmoinen seurojentalo kesätansseja ja tapahtumia varten. Aikamoinen panostus kalastaja- ja merenkulkuyhteisöltä, joka kovaa vauhtia oli jo menettämässä vakituisia, ympärivuotisia asukkaitaan. Edelleenkin tuntuu olevan tallella halu vaalia saaren vanhaa henkeä, vaikka suvut ovat siirtyneet mantereelle ja lähes kaikki talot ovat muuttuneet kesäasunnoiksi. Muutenkin vesillä on vähän eri tunnelma kuin lännempänä, täällä näkee paljon perinteisiä tasasaumaisia puuveneitä, kunnon fiskareita. Varmaan jostakin löytyy niiden tekijöitäkin.
Aamulla teen lopullisen päätöksen jatkanko jo matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti