perjantai 31. elokuuta 2012

Pohjoismaiden pisin hiekkaranta


Kuva, vielä on kesä, lounastauko Pirskerissä


Edellisillan pyykkäyksessä meni pitkään, mutta nyt voimme nauttia ylellisyydestä vetää puhtaat ja kuivat melontavaatteet päälle. Nukumme pitkään ja lopulta olemme vesillä vasta puolen päivän aikaan.


Päivä kirkastui aurinkoiseksi. Puuskainen kaakkoistuuli oli kiemuraisella reitillämme suuren osan matkaa myötäinen, mutta myös sivu- ja väliin vastatuuli.


Uusi tämän alueen melontakartta vei voiton merikartasta ainakin erään Norrevelnin eteläkärjessä. Melontakartan mukaan saaren mantereesta erottava salmi on kivikkoa, merikartan mukaan juuri siinä salmessa ei ole ainuttakaan kiveä. Uskoimme merikarttaa ja löysimme itsemme lähes läpipääsemättömästä kivikosta. Viralliseen tietolähteeseenkään ei ole noin vain luottaminen.


Pirskerin rannassa juttelemme erään miehen kanssa ja opimme, että Lohtajan yli 8 km pitkä hiekkaranta on Pohjoismaiden pituusennätyksen haltija. Koko ranta on puolustuslaitoksen hallussa. Ehkäpä siksi se on kokonaisena ja aika rakentamattomana säilynytkin. Varusmiesaikanani olin tuolla leirillä ja olin ihan lumoutunut itse paikasta hiekkadyyneineen ja loputtomine rantoineen. Nyt pitkin noita rantoja meloessa tuntuu, että tänne täytyisi voida jäädä pariksi päiväksi, leiriytyä ja tehdä kilometrien vaelluksia läpi alueen. Emme tohdi edes nousta maihin, kun arvaamme törmäävämme uhkaileviin kieltotauluihin.


Jatkamme matkaa Ohtakariin, jossa joudumme sitten yöpymään leirintään erityisesti osoitetulla alueella. Kajakit luiskasta ylös ja teltat viereen tien tuntumaan. Iltateelle vielä hetken auki olevaan kahvioon.


Melontamatka Kokkola - Ohtakari 41,3 km

 

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Lämmintä sisätilaa


Keskiviikko, 29.8.2012, Kokkolan campingalue. Olemme majoittuneet suihkulliseen mökkiin.


Kuva 1. Aamupuuron valmistus saaren rantakalliolla.

Kuva 2. Varusteiden kuivatusta. Valitettavasti kaupunkireissun aikana tuli sade ja verannan kaiteelle jätetyt vain kosteatkin varusteet ovat nyt märkiä.


Aamu lupailee tyyntä päivää. Matka jatkuu yhä makean veden altaalla, Luodon järvellä. Aluksi meloimme kapeita kiemuraisia vesialueita ja matalia kasvillisuuden peittämiä lahtia, todellisia lintuparatiiseja. Altaan rajaava penger ja sulku tulivat vastaan viitisen kilometriä ennen Kokkolan satamaa, Ykspihlajaa. Humuksen värjäämä allasvesi vaihtui taas kirkkaaksi merivedeksi.


Kokkolastakin näkyy merelle vain hyvin teollinen näkymä, iso satama, läjiä hiiltä, hiekkaa ja jotakin muuta vastaavaa. Isoja tehtaita, valtavia aallonmurtajarakenteita. Satama on alunperin täälläkin rakennettu hyvin suojaiseen paikkaan, lahden pohjukkaan. Maan kohoaminen ja laivojen kasvu ovat siirtäneet sataman ulommaksi, avomeren ääreen. Satama olisi hyvin ikävä ohitettava esimerkiksi eilisten pohjoisen puoleisten maininkien aikaan. Nyt täysin tyynessä, olemattoman laivaliikenteen aikaan oli vain ihan mielenkiintoista.


Meloimme sen suojaisen lahukan pohjaan, hiekkarannalle, joka nyt jo vähän koleassa säässä oli täysin autio. Campingalue on ihme kyllä toiminnassa vielä tämän viikon. Varasimme mökin ja saimme vielä ystävällisen autokyydin tavaroillemme, kajakkeja kun emme pystyneet tuomaan lähelle. Aluetta halkova kapea salmi oli puomitettu valitettavasti.


Kaupungilla tapasimme Kokkolan melojista Sarin, joka lahjoitti meille uunituoreen melontakartan alueesta. Saimme vihjeitä yöpymispaikoista seuraaville matkamme jaksoille. Kiitokset!


Syömään ravintolaan, kauppaan, pyykkitupaan, täyttä touhua koko ilta.


Melontamatka Stora Stengrundet - Kokkola 24 km

tiistai 28. elokuuta 2012

Mainingeissa


Tiistai, 28.8.2012, ilmeisesti Kokkolan kunnassa, n. 5 km Öjasta etelään, pieni saari Storstenöretin itäpuolella. Pyysimme luvan yöpyä erään mökin lähellä olevalla rantakalliolla. Joutsen lentää toitottaen tyynessä illassa.


Aamulla Torsönissä oli tyyntä. Rantatyrskyjen pauhu kantautui yhä leiriimme. Läksimme liikkeelle ajatuksella, että katsomme onko meri rauhallinen. Saarien suojassa eteneminen on täällä mahdotonta

Heti ensimmäisen saaren suojan puolelle jäi pääsemättä, salmi oli kivien täyttämä ja saaren kärjen matalikko murtuvine tyrskyineen pakotti meidät kiireen vilkkaan kääntymään meren puolelle

Siellä syvemmässä vedessä olikin ihan kohtuullista. Kun jatkoimme, mainingit alkoivat kasvaa. Koko merialue on ilmeisen matalaa. Mainingit olivat varsin hyväkäytöksisiä, nousivat ja laskivat. Mutta ne olivat todella suuria ja pakottivat metsät herpaantumattomaan tarkkaavaisuuteen. Samalla oli pidettävä silmällä kareja ja pauhaavia matalikoita. Alkoi tulla hiki. Takaisin ei ollut oikein kääntymistä. Jatkoimme vain kohti seuraavaa, etäistä saarta ja sen suojan puolta. Suojan puolen edessä oli kuitenkin laaja, koukeroinen kivikko, josta oli päästävä läpi myötäaallokossa. Meno oli kuin kosken laskussa; valitse tarkkaan reittisi, väistele kivet ja toivo, että reittisi on hyvä.Veli-Matin reitti oli hyvä, mutta minulla varmaan nostoevä osui kiveen ennen kun olin vetänyt sitä sisään. Vaijeri varmaan taipui, kun evän sisäänvedossa loppusentit ovat nyt tiukat eikä ulostyöntö säilytysasennosta onnistu. Teimme pikakorjauksen: reikä evän päähän, siihen nyöri, josta evän voi rannasta lähtiessä nykäistä pilkistämään kotelosta, mistä asennosta sitä pysyy säätämään vaijerilla. Vähän kömpelöä, mutta toimii, kun varavaijeria eikä katkaisupihtejä ole työkalupakissa.


Kun pääsimme jatkamaan matkaa, olivat mainingit jo suuresti hiipuneet. Mutta oli säällä vielä yksi käänne tarjottavanaan. Merellä näkyi matalalla tummia pilviä. Merisumua huomasi Veli-Matti kokeneena. Olimme juuri sopivasti niemen kärjen kohdalla tauolle rantautumassa, kun sumu vyöryi päälle. Näkyvyys säilyi sentään muutamassa kymmenessä metrissä,tämä sumu ei ollut kaikkein hurjinta sorttia. Eikä se myöskään kestänyt kymmentä minuuttia pidempään.


Pietarsaaren ohitimme, vain sataman ja paperitehtaan näimme. Lisäksi kohtasimme väylällä yhden ilmeisesti Nautorilta lähteneen hyvin suurikokoisen takilattoman purjeveneen. Aika erikoisen näköinen alus.


Pietarsaaren jälkeen meidän olisi pitänyt ymmärtää siirtyvämme padottuun makeavesialtaaseen. Juttu tuli meille kuitenkin yllätyksenä. Yritimme erään salmen kautta, mutta törmäsimme vain laskuputkesta ryöpyävään veteen. Samalla tulimme yllättäneeksi tuon rauhaisan poukaman valloittaneen merimetson. Iso lintu hämmentyi täysin, ei pystynyt nousemaan lentoon, yritti kannelle, puri melaa, lopulta yritteli sukeltaa, jolloin me onnistuimme kääntämään kajakkimme ja pakenemaan.


Melontamatka Torsön - Storstenören, 44,0 km

maanantai 27. elokuuta 2012

Maininkien pauhussa

Kuva, sataa, kajakit on kannettu rantakivien yli heinikkoon, kevyt sadekatos, "tarppi" on jo pingotettu. Teltan pystytys käynnissä


Maanantai 27.8.2012, Torsön, avomeren reunalla, Uudenkaarlepyyn luoteispuolella.


Tuntuu todella hyvältä maata selällään teltassa ja kuunnella maininkien pauhua ja välillä sateen ropinaa. Olimme tänään hyvän sään aikaan liikkeellä. Kova tuuli puhkesi vasta leiriydyttyämme suojaiseen lahteen avomeren äärellä.


Rantautuessamme satoi. Sade ja märkyys on todella kiusa telttoja pystyttäessä tai purkaessa tai muuten tavaroita käsitellessä. Meloessa ei sateesta ole yleensä haittaa. Kajakista ei vain huvittaisi nousta pois.


Tänään sää oli melomiseen ihanteellinen. Rannat olivat erityisen kauniita avomeren reunalla Vexalan tienoilta pohjoiseen. Hiekkaisia poukamia kallioiden välissä. Komeita karuja rantakallioita, joista näki tyrskyjen lyövän pitkälle kunnon länsituulen puhaltaessa aavalta. Kuvittelimme itsemme istumassa kallion pikkumökissä ikkunan ääressä, kahvikuppi kädessä myrskyä tuijottaen. Vuokrata halutaan, sopiva mökki.


Merikotkia näkyy tuon tuosta ja välillä hyvin läheltä. Joutsenia, mutta ei enää kyhmyjoutsenia. Näimme taas samanlaisen pienen "valtamerilinnun", jollaista ihmettelemme Hankoniemen kärjessä. Pieni rohkea pystypyrstöinen, kaitanokkainen sukeltaja.


Melontamatka Vöyrin Hällnäs - Torsön 43,4 km

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Suunta itään


Sunnuntai, 26.8.2012, Vöyri


Aamu oli taas kolea. Auringon lämpö alkoi aamupäivän aikana kuitenkin tuntua ihan kesäiselltä taas. Tuuli oli vähäistä ja tyyntyi välillä kokonaan.


Vaasan jälkeen rannikon linja kääntyy hetkeksi itäänpäin. Me valitsemme kurssimme kulkemaan saariston läpi. Olisimme voineet valita myös avomeren reunan ja ylittää suuria selkiä ainakin suotuisalla kelillä. Sisäsaaristossa kuitenkin näkee enemmän erilaisia maisemia ja riskitkin ovat pienempiä.


Iltapäivällä alkaa olla sateisen näköistä, ukkosen jyrinää kuuluu. Ukkoselta säästummessa, mutta melkoisen rankkasateen saamme niskaamme. Sataa lyhyin tauoin iltaan saakka.


Vesi on täällä edelleen hyvin kirkasta. Kuitenkin paikoin ikäänkuin humuksen värjäämää. Onkohan täällä ollut paljon soiden ojitusta tai turvetuotantoa?


Melontapaita on pitkän pesutauon takia suolaantanut ja tuntuu kosteassa ilmanalassa aina märältä.


Rantoja reunustaa kaikkialla tuuhea ruovikko. Saaret ovat hyvin kivisul. Sateen valuessa etsimme leiriytymispaikkaa, mutta emme löydä mieluisaa millään. Lopulta päädymme Vöyrin (Vörå) venekerhon vierasvenesatamaab. Teltat pystyyn nurmelle ja sateen aikana ruokatauolle syömään kioskin katetun terassin suojiin kunnon kebabateria.


Melontamatka, Västra Harrbådan - Vörå båtklubb, 44,0 km

lauantai 25. elokuuta 2012

Kesäkauden päättäjäisissä


Kuva, evästauolla, Raippaluodon silta taustalla. Silloista pitävä varmaan näkee Raippaluodon sillan sirona ja toimivan näköisenä.


Lauantai, 25.8.2012, Västra Harrbådan Vaasasta pohjoiseen, Iskmo Lillön pohjoispuolella


Nojailen isoon rantakiveen telttani vieressä. Kaunis ilta, aurinko on laskenut, kasvava puolikuu edessäni etelän suunnalla, matalalla jo. Nuotioita tuikkii rannoilla.. Vähän joka puolelta, lähelltä ja kaukaa nousee lyhyin välein ilotulitusraketti taivaalle. Kunnon pauketta. Heikko myötätuuli tuo äänen hyvin mukanaan. Täällä juhlitaan kesäkauden päättäjäisiä. On elokuun viimeinen viikonloppu Pohjanlahden rannalla.


Sää on ollut hyvä, aurinkoinen, lämmin ja tyyni tai heikkotuulinen.


Nukuimme myöhän ja meloimme salmen yli Palosaareen postiin ja kauppaan. Postissa meille oli paketti, virtavarasto puhelimen useampaa lataamista varten. Aurinkolaturihan meni rikki, tämän kanssa saatan selvitä Tornioon asti.


Konditoriaan tietysti pullakahveille. Sorruimme ottamaan saman tien toisenkin kierroksen. Oli niin hyviä leipomuksia.


Vaasan rannoilla on paljon kesämökkejä ja perinne näyttää olleen pitkä, vanhan ajan huviloita näkyi paljon kaupungin lähellä. Ilotulitus ja pauke jatkuu täällä edelleen pitkin mökkirantoja.


Melontamatka Vaskiluoto - Västra Harrbådan 25, 4 km.

Kurkia

 


Kuva, tukeva lounas Moikipäässä vaatii keskittymistä.


Perjantai, 24.8.2012, illalla Vaasan Vaskiluodossa leirintäalueella


Peilityyntä. Korsnäsissä vesi on todella kirkasta. Rantavedet ovat valtavan matalia ja kivisiä.


Iso merihanhiparvi menee lännen - etelän suuntaan. Näemme lisää joutsenia. Alkaa jo kiinnostaa onko täällä pohjoisraja kyhmyjoutsenelle ja alkaa joutsenen alue. Näemme joutsenpoikueen, neljä poikasta. Ovat varsin pelottomia, toisin kuin kyhmyjoutsenet.


Useita merikotkia jälleen. Tämän päivän lintu on kuitenkin kurki. Näemme kymmenisen kurkiparvea. Vaikea sanoa mihin ovat matkalla vai kiertelevätkö vain. Tapansa mukaan toitottavat. Lähimpää lentävistä parvista kuuluu myös vaimeampi rupattelu ja jälkeen jää siipien havina.


Illaksi varasimme puhelimella mökin Vaasan Vaskiluodon leirintäalueelta. Netissä on alueelle virheellinen osoite. Kiertelemme ja myöhästymme, emmekä pääsekään mökkiin. No, täytyy sitten vain laittaa teltta pystyyn


Melontamatka, Korsnäs - Vaskiluoto 59,6 km


 

torstai 23. elokuuta 2012

Kalasatama


Kuva, leirimme illalla Korsnäsin kalasatamassa.


Torstai 23.8.2012, Korsnäs, kalasatama.


Aamu oli aurinkoinen ja peilityyni. Aurinko nousee vasta kuuden maissa ja lämmittää kunnolla kahdeksan kieppeillä. Syyspäiväntasaukseen on enää kuukausi aikaa. Mikäli on tyyntä on kaste voimakasta. Teltta täytyy useimmiten pakata märkänä kyytiin


On mukavaa päästä matkaan kaiken aamuaskaroinnin jälkeen

Varsinkin, kun meri on peilityyni, kauempansa on komeita kauniin ilman cumuluksia kuvastumassa vedenkalvoon ja kanootti liukuu kuin vastuksetta.


Vedämme reittimme pienten salmien kautta. Mökkejä on paljon, runsaasti erilaisia variaatioita ja maiseman käsittelytyylejä. Jännitämme kahden pengertien kohdalla onko niihin tehty kajakin mentävä silta-aukko. Onneksi oli.


Näimme merikotkia, useita. Ovatkohan tottuneet ihmisiin, kovin rohkeasti kaarsivat tai laskeutuivat kovin lähelle. Merihanhia on eilen ja tänään näkynyt parvissa lentämässä etelän suuntaan.


Sääennusteen mukaisesti tuuli voimistui ja oli meille vastainen. Avomeren reunass aaallokko on jo voimakas ja tökkäyttää vauhtimme. Saaria on kovin vähän antamaan tuulensuojaa. Korsnäsin kohdalla ne vähätkin loppuvat ja jatkaminen on suivaisaa, kun leiripaika löytäminen avoimelta, tiuhamökkiseltä rannalta on hyvin epävarmaa.


Pujahdamme kalasatamaan aallonmurtajan aukosta. Laiturilla kaksi miestä selvittelee ahvenverkkoja, kolmas on juttukaverina. Kyselemme hyviä paikkoja leiriytymiseen. Kuulemme ulompana saaressa olevan autiotuvan, mutta keskustelu päätyy ehdottamaan meille yksinkertaisesti tätä satamaa leiriksi. Ja voimmepa käyttää vieraanvaraisella tarjouksella satamarakennuksen eräitä tiloja hyväksi. Loistomahdollisuus. Illan mitaan tapaamme ihmisiä, käymme muutaman innostuneen keskustelunkin. Saapas nähdä minkälainen vuorokausirytmi tässä paikassa on


Melontamatka Mellanbådan - Korsnäs 31,0 km.

 

--

 

Seppo Sihvonen

 

Leivoskahvipäivä


Kuva, leiri Mellanbådan, saarissa näkee aina silloin tällöin hienoja jääkauden ja meren lajittelemia kivipeltoja



Keskiviikko, 22.8.2012, Mellanbådan, viitisentoista km Kaskisen pohjoispuolella.


Öinen luoteistuuli oli aamulla jo laantunut. Mainingit olivat kuitenkin hyvin voimissaan. Niin kuin vihdoin mekin kaksi tervettä, vaikka aluksi aamun kankeata melojaa.


Kristiinankaupungin rannassa oleva valtava hillivoimala oli jo pitkään ollut hyvä maamerkki. Mieli olisi tehnyt mennä kauniiksi muistamaamme kaupunkiin aamukahville, mutta kurssiimme olisi tullut melko mutka. Suuntasmme ohitse. Aavalta rauhallisesti vaeltavat mainingit kasvavat äkkiä ainakin kaksinkertaisiksi matalassa. Kolmimetriseksi merkitty vesialue on jo riittävän matala. Vaihtelevia maininkeja ja ristiaallokoa, mutta pian rauhallista sileätä, kun pääsemme kilometrien pituiseen salmeen, jonka itäreunalla Kaskinen on.


Täällä kaikki näyttää olevan melojan mittakaavaan sopivaa. Satama on ainakin pari kilometriä pitkä, kaikki mukavasti näkyvillä rauhallisesti melovalle. Kalastusaluksia laiturissa, yhtä huolletaan. Merivartioston partiovene saapuu jämptisti oman laituriinsa. Kaksi hämähäkkimäistä nosturia lastaa trukkien tuomia isoja lautapaketteja hollantilaiseen sievään rahtialukseen. Malesialaisen näköinen kansimies katsoo meitä ylhäältä laivan kannelta ja vastaa tervehdykseeni kättään heilauttaen.. Satamaa tuntuu aina vain riittävän. On myös vanhoja, mutta hyvin huolettuja makasiineja. Täällä on aika siistin näköistä. Kysymme onkivilta papoilta ruokapaikkaa. Ihan pian lossin jälkeen onkin ilmiselvä, lupaavan näköinen "Sininen hetki" rantaravintola ja majatalo. Ja se on auki. Ihmeellistä kyllä kajakin saa rantaan, nurmikolle heti jykevän venelaiturin jälkeen. Jaahah, melojia, mistä matka, käykö lounaspöytä. Isäntä on tänä kesänä nähnyt muitakin rannikon melojia. Ja yrittää pilke silmäkulmassa antaa sellaisen vaikutelman, että avarille rannoille ja vapaaseen maailmaan toki meitä kaikkia mahtuu. Melomisen luonteesta hän kyllä tietää jotain oleellista, kun kiikuttaa pöytäämme kaupan päälle isot marjakakun palat kermavaahdon kera. Jälkiruokakahvin kanssa nautittavaksi. Ja me nautimme täysin rinnoin, ja vatsoin.


Salmesta aavan reunaan pujotellessamme kohtaamme joutsenparin. Ne keskustelevat hermostuneesti töräytellen meidän lähestyessämme. Mielenkiintoista, kyhmyjoutsenia olemme nähneet jatkuvasti mutta nämä taisivat olla ensimmäiset oikeat joutsenet tällä reissulla.


Tyvenessä on vaikea huomata ajoissa kiviä. Varsinkin vastavalossa. Etenimme hyvin varovasti eräässä kapeikossa, mutta silti onnistun ajamaan kivelle. Juuri sopivasti, että kajakki jää siihen, eikä vahvakaan peruutusyritys tuota tuloksia. Yksinään saattaisi olla aika pulassa. Nyt tietysti retkitoveri pystyy auttamaan minut pinteestä nostamalla keulasta ja lykkäämällä.


Oikaisu; eilinen leirimme oli nimettömäsal saaressa, jossa oli linjataulu karttatunnuksella Härkmeri. Lähin nimetty saari pohjoispuolella on Torngrundet.


Melontamatka Torngrundet - Mellanbådan 43,9 km

 

tiistai 21. elokuuta 2012

Liukuja



Tiistai, 21.8.2012, Härkmerisaari, n. 10 km Kristiinankaupungista etelään.


Kuva, tyrnin marjasato on kohta kypsä.


Aamulla oli yltyvä eteläinen- lounainen tuuli. Illalla olimme olleet laiskoja ja tarkistaneet merisään vasta leirin pystytettyämme. Ranta oli suojaisa illalla, mutta aamulla olisi tosi työ päästä kivikkorannasta kovaan maininkiin ulos. Kivikossa täyteen lastatun kajakin kantaminenkin rantaveteen olisi vaikeata kahdelta mieheltä. Kajakin pakkaaminen vesirajassa ei onnistuisi. Laiskanläksynä siirsimme kajakit illalla toiselle puolelle pientä saartamme ja sitten aamulla kannoimme leiritavarat kajakeille. Tyynessä oli hyvä pakata ja lähteä vaikka kivien välistä joutui sentin tarkasti pujottelemaan.


Valitsimme saarien suojassa kulkevan reitin ja seurasimme metrin syvyistä veneväylää. Kulku oli mukavaa, oli kuin viitoitettua polkua olisi astellut. Kapeassa salmessa, ruovikkomutkan takaa tuli kumivene, jolle hitaasta vauhdistaan huolimatta tuli kiire vetää pakkia päälle meidät huomatessaan. Kyydissä oli puolen tusinaa kunnon pelastuspukuihin sonnustautunutta miestä ja takana vielä jokunen pipopäinen. Kumiveneen kyljessä luki Pelastuslaitos. Olivatkohan olleet aallokkoa ihailemassa ja sisäväylää palaamassa


Me puolestamme siirryimme aallokkoon. Vankka sivutuuli maininkeineen, karinen ja kivikkoinen matala merialue pitivät meidät aivan äärimmäisen tarkkoina sivuuttaessamme Syndeskerin niemeä ja Sideby uddia. Pääsimme lopulta myötäiseen kurssiin ja meloimme lähekkäin kahden luodon välisestä kapeasta ja matalasta kohdasta. Takavasemmalta kuului "Nyt läksi!" Näen Veli-Matin laskettelevan alamäkeä valtavan myötämainingin rinteellä melalla tukien. Saman tien sama liuku alkaa minullakin. Purskahdamme nauruun. Saman tien pääsemme niemen taa Mainingeilta suojaan. Reipas myötätuuli vain lykkii meitä kivasti.


Kiilin venesatama on siisti paikka. Vierasvenelaiturikin, mutta ei sitten muuta. Syömme omia eväitä vanhan tuulimyllyn suojassa.


Kun pääsemme avoimelle selälle Kristiinankaupungin eteläpuolelle huomaamme tuulen olevan yhä voimissaan, myötäaallokko nousee teräväksi ja vaihtuu tuon tuostakin ristiaallokoksi. Takki alkaa olla tyhjänä, kun yhäkin pitäisi olla äärimmäisen tarkkaavaisena. Rantaudumme Härkmerisaaren rantaan.


Melontamatka Iso Sanskeri - Härkmerisaari 35,5 km


 

maanantai 20. elokuuta 2012

Rauhallista matkan tekoa



Maanantai 20.8.2012, Merikarvia, pikkuluoto Ison Sanskerin kaakkoispuolella, alle kilometrin päässä


Aamu oli kolea, koillistuuli puhalsi. Korkeapainesäätä kuitenkin parhaimmillaan, joten päivällä lämpeni, ja tuuli lauhtui olemattomiin.


Me kuitenkin meloimme rauhallisesti. Veli-Matin olkapää on jo paremmassa kunnossa, mutta minulla on kaksi päivää ollut vatsatauti, joka nyt alkaa jo väsyttää.


Uudeskerin pohjoispuolella näkyi paljon kalliorantoja ja rantautumiseen houkuttavia silokallioita.


Vedet ovat hyvin matalia ja kivikkoisia. Rantaa seurailee veneväylä, jonka syvyys on vain 1,0 metriä.


Heti kello 12 alkoi rannalta kuulua pauke. Vesilintujen metsästyskausi alkoi. Pauketta on kuulunut sen jälkeen jatkuvasti.


Poikkesimme Merikarvialle. Venesatamassa näkyi kaksi ravintolaa, mutta kumpikin oli kiinni. Meiltä jäivät kahvit juomatta. Turistikausi alkaa olla ohi.


Melontamatka Uudeskeri - Iso Sanskeri 29,4 km.

 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Saunailta


Sunnuntai, 19.8.2012, Pori, Baablingin lahti, Uudiskeri


Yö oli ollut tuulinen, aamulla tuuli lauhtui. Sateen uhkaa ja pientä sadetta läpi koko päivän. Onneksi oli aika lämmintä.


Leudon tuulen ansiosta saatoimme valita suoria reittejä niemen kärjestä toiseen tällä vähäsaarisella, suojattomalla osuudella. Etenimme rauhallista tahtia, jotta Veli-Matin olkapäällä olisi jotakin mahdollisuutta toipua.


Vaikka tuuli oli olematon, mainingit Porin edustalla olivat isoja. Reposaaren sataman suulla ristiaallokko ravisteli meitä aivan tarpeeksi. Matala merialue voimistaa jälleen kaikkia aaltoja. Jos todella tuuliksi olisi täällä varmaan hyvä pysyä poissa kaikkien ihmisten tekemien rakenteiden luota.


Reposaaren taakse päästyämme olemme kuin järvimaisemassa. On saaria ja salmia. Vedet ovat paikoitellen hyvin matala ja kivisiä. Itse Reposaaressa käymme kahvilla.


Baablingin lahdella katsastelemme saarteen rantoja yöpymispaikalsi. Sopiva paikka löytyykin, mutta valitettavasti se on suorastaan mökin pihapiirissä. Kysymme luvan yöpymiseen. Jonkin ajan kuluttua isäntäväki tulee veneellä leiriimme ja kutsuu saunaan. Tottahan menemme. Reissumme kiinnostaa ja pianhan me juttelemme saunomisen lomassa kaikesta mahdollisesta. Rattoisa ilta.


Melontamatka Hyviluoto - Uudiskeri 35,6 km

 

lauantai 18. elokuuta 2012

Trooppisissa vesissä


Kuva, illalla leirissä


Lauantai 18.8. 2012, Luvia, nimetön saari Hyviluodon kärjessä, lounaispuolessa melkein kiinni.


Heti aamulla aurinkoinen, lämmin sää, myötäinen lenseä tuuli. Veli-Matti tutkailee mikä muutos melontatyylissä voisi vaikuttaa myönteisesti olkapään kuntoon. Melan vaihto on ainakin yksi mahdollinen vaikuttava asia. Joka tapauksessa meloimme rauhallista vauhtia. Hyvissä myötäaalloissa on kestettävä kiusaus "Kun kanootin pyrstö nousee peffan takana.ja edessä laineet on matalana meinaa ihan automaattisesti tempaista melasta, jotta saisi tämän surffiin." Nautiskelijakin jaksaa malttaa mielensä, ja matkantekomme näyttää ainakin tänään sujuvan.


Olkiluodon ydinvoimala onkin yllättävän lähellä Raumaa. Kolmosreaktori näkyy todellakin olevan työmaana, saapa nähdä mikä prosessi sen kanssa vielä käydään ennen luovutusta tilaajalle. Mutta kaksikin reaktoria tuottaa yllättävän paljon hukkalämpöä. Voimalan edustan hyvin matalalla lahdella veden roiskeet tuntuvat lämpöisiltä. Kun kättään roikottaen alkaa asiaa seurata huomaa lämpötilan vain nousevan. Tottuneena lasten pyllyjen pesijänä olisin voinut väittää, että hyvin kelpaa, on se lähes kädenlämpöistä. Lahden etelään aukeava reuna on kivikkoista. Jos se olisi hiekkaa, niin täällä olisi hyvä paikka trooppiselle uimarantaelämälle ainakin tällä säällä. Minkähänlainen eliöstö tuossa lahdessa viihtyy?


Maisemat ovat laakeita, saaret ja merenpohja ovat loivia ja kivisiä. Matalikot suosivat merimetsojen pesimistä. Ainakin suuria parvia pakenee meitä pujotellessamme kivikkoisten karien lomassa. Kulkijat väylien ulkopuolella lienevät harvinaisia ja oudoksuttavat monia lintuja. Väylillä kulkeviin veneisiin ne taitavat väkisinkin tottua.


Silokalliot ovat tainneet hävitä. Kallioita on vähän näkyvissä ja kiviaines on rikkonaista. Kun saaret yhä vain harvenevat ovat rantautumis- ja leiriytymispaikat nyt kiven takana. Löydämme kuitenkin ihan kelpo paikan. Tästä näkyy hyvin reilun kymmenen kilometrin päässä oleva Säpin saari, samoin Porin Tahkoluoto voimalaitoksineen, vaikka sinne on kolmisenkymmentä kilometriä. Melontasuunta on siis ainakin selvä.


Melontamatka Rauma Poroholma - Luvia Hyviluoto 35,5 km.


perjantai 17. elokuuta 2012

Puutaloja ja kauneusunia




Kuva: vanhassa Raumassa


Perjantai 17.8.2012 Rauma, edelleen Poroholman camping-alue.


Sää on aurinkoinen, lämmin ja vähätuulinen. Nautimme kesäpäivästä Rauman kaupungissa ja pysymme toisenkin yön mökkimajoituksessa. Ensin apteekkiin, täydennämme tulehduskipulääkevarastoa. Sitten Rauman hienoon vanhaan kaupunkiin. Kävelemme nautinnollisen päämäärättömästi pitkin kaikkia eteen sattuvia hyvän fiiliksen antavia kujia. Täällä yksikerroksisten talojen ja hevoskärryille sopivien katujen seassa on vain jotenkin hyvä tallustella. Ihme, että tämä laaja alue on säilynyt läpi -60 ja -80 lukujen.


Käymme syömässä hyvin ja kiireettä torin reunan ravintolassa.


Raumasta jää turistille helposti mieleen museomainen vanha kaupunki. Eilen kaukaa mereltä tullessa näkyi täysin toisenlainen puoli: iso satama ja raskaat teolliset rakenteet. Monipuolinen ja elävä kaupunki siis kaiken järjen mukaan.


Camping-alueen lahdella ja nurmikentillä viihtyy nelikymmenpäinen valkoposkihanhien lauma. Komea joukko arktisia lintuja, jotka ovat tainneet valita vähän kevyemmän elämäntavan. Meitäkin alue viehättää, siisti ja toimiva. Tänään olemme ehtineet jo kolmeen otteeseen nauttia hyvät päiväunet.


Saapas kuitenkin nähdä minkälainen musiikkijuhla on luvassa, kun tuonne ravintolan terassille viritellään karaokeiltamia. Toivottavasti lopettamisajankohta pysyy järjestäjien hanskassa.


Aamulla aiomme lähteä liikkeelle. Sää tullee olemaan hyvä ja reittikin suojaisa. Veli-Matti yrittää rauhallisessa melonnassa etsiä kaikki asiat, joilla eliminoida olkapään kipeytyminen. V-Mn varamela on hänen vakiomelaansa isompi, mutta äärimmäisen tuttu, vanha hyvä työkalu. Ehkä jokin muuttuu hitusen, ja jonkin kriittisen paikan kuormitus vähenee. Olemme voineet konsultoida tuttavajoukon asiantuntijoita, mistä isot kiitokset.


Melontamatka tänään 0 km.


torstai 16. elokuuta 2012

Raumlaissi pitsoi


Kuva: silokalliota Rauman rannalla, sopiva leiripaikaksi


Torstai 16.8.2012, Rauma


Aamulla oli taas peilityyni. Saaret ja merenpohjakin ovat tällä laakeita. Saaremme, Ränni on vielä jokseenkin puuton, joten aamuaurinko pääsi heti mukavasti lämmittämään meitä. Myötävalon puolella kaikki kaukainenkin, pooki, karit, vihreä väylämerkki nousivat terävinä ja erottuvina irti vedenpinnasta.


Mustalinnulla, myöhäisellä pesijällä on aivan pienet poikaset perässään. Toivottavasti mustalintu ei ole metsästettävä laji. Vesilinnun metsästys alkaa taas neljän päivän päästä. Poikueita näkyy siellä täällä. Väistelemme niitä huolella. Emot ovat hyvin pakoarkoja. Pienet poikaset olisivat yksin jäätyään vain suupala merilokille.


Tuon tuostakin eteen sattuu pieniä haahkaparvia. Aikansa emmittyään ne päätyvät lähtemään lentoon, viistosti eteenpäin, ulapan suuntaan. Hurjaa viuhtomista ja raskasta juoksun läpsytystä, mutta yleensä joukossa on muutama hätääntynyt, joka ei kuitenkaan pääse ilmaan. En tiedä ovatko ne nuoria yksilöitä vai kenties sulkasatoisia aikuisia. Yritämme jättää nuo ponnistelijat rauhaan.


Saaristo on täällä ohut, sisäsaariston silkkiuikku viihtyy näköjään aavan reunalla. Outoa nähdä vuoron perään niitä ja riskilöitä.


Pyhämaan kärjen ja Rihtniemen kärjen välillä on kahdeksan km avointa taivalta. Mitätön tuuli tulee pohjoisesta, suoraan vasemmalta. Ylitys sujuu riskittä, mutta on aika puuduttava. Näemme vain yhden ison ro-ro-aluksen saapuvan kaukaa ulapalta ja menevän Raumalle. Rihtniemen kärki on erittäin matalaa. Kovalla tuulella olisi pysyttävä kaukana rantatyrskyistä. Ihmeeksemme sama ro-ro-alus tulee niemen takaa ulospäin.


Niemen jälkeen on pitkä oikoinen Rauman sataman suuntaan syväväylän viertä. Väylällä meidät sivuttaa sama iso ro-ro alus, Miranda. Käy kääntymässä sataman edustalla ja jyskyttää isoja aaltoja perässään vetäen pian vastaamme. Näemme saman laivan saapuvan sisään kolmannenkin kerran ennen kuin pääsemme sataman ohi pohjoisen puolelle. Mikä ihme operaatio heillä oli käynnissä? Jotakin koekäyttöä kenties. Aika massiivista puuhaa kajakista katsoen.


Löydämme Veli-Matin tunteman camping-alueen rannan. Hyvä maihinnousupaikka. Sitten Rauman omakotitalojen väliin harhailemaan kauppaa ja pitseriaa etsimään. Raumalaisetkin pitsat ovat melojan ihanneruokaa, ravitsevia ja rasvaisia. Ostamme kaupasta taas paljon ruokaa.


Veli-Matin olkapää on kipeytynyt. Syytä täytyy yrittää selvittää. Päätämme jäädä Raumalle täksi yöksi. Vuokraamme hyvän mökin camping-alueelta. Suihkuun, iltatoimet ja piipahdus ravintolan terassille.


Melontamatka Ränni - Rauma Porokarin camping 32,1 km

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kuva, keskiviikko 15.8.

Leirissä illalla. Taustalla pilkottaa pooki. 


 

Aavaa


Keskiviikko 15.8.2012 Ränni, Pookinaukon kaakkoisreuna, Pyhämaalta n. 10 km lounaaseen


Aamulla oli peilityyntä. Nuolihaukkapesue toisteli kimeätä kutsuääntä luotomme toisella puolella.


Kilometrien päässä sijaitsevalta kaivokselta kuului aina välilä rominaa. Kippasivat varmaan lisää jätekiveä näkemiimme jättikasoihin.


Aava ulappa tulee näkyviin vasemmalle puolelle. Meitä pienessä sivuvastaisessa tuulessa seurannut purjevene kääntyy ulapalle jatkamaan kärsivällistä luovimistaan.


Riskilöitä, useita merikotkia, aika ulkona taas olemme. Karttaa katsomalla on helppo huomata, että suojaava saaristo on tästä pitkään eteenpäin ohut ja paikoin olematon.


Vesi on taas kirkasta. Paikoin näkyy kuitenkin sinilevän hiutaleita pintakerroksessa kellumassa..


Jätämme Uudenkaupungin kauas idän puolelle, emmekä valitse suojaisaa reittiä makean veden altaan kautta. Allas sinänsä on mielenkiintoinen: saarien välisin penkerein merestä eristetty vesialue, jonka vesi on pikkuhiljaa vaihtunut jokien ja sateen tuomaksi makeaksi vedeksi. Se on jokin taannoinen teollinen hanke raakaveden saamiseksi.


Tuuli kääntyy pohjoisesta luoteeseen ja voimistuu. Etsimme mielellämme saarien katvetta missä vain voimme. Hauska taas huomata, että Veli-Matti selvästi nauttii tällaisesta kohtuullisesta keinutuksesta. Mela vetelee täsmällisesti ja tuntuu, että vauhtmmei on suorastaan kovempi kuin tyynessä. Sen verran aallot roiskuttavat, että olemme hellesään asusteissamme aika märkiä. Tuuli on kuitenkin lämmin, vaikka se pohjoisen suunnista puhaltaakin. Vesikin on mukavan lämmintä, ei siis jäätävää.


Kaksi kottaraisparvea näkyi. Aikuiset linnut ovat kai jo laittautumassa Keski-Eurooppaa kohti ja jättävät nuoren polven vielä voimistumaan ja tulemaan perässä omin nokkineen.


Kallioperän tyyppi on vaihtunut. Kivi on vaaleampaa eikä enää näy laajoja silokallioita. Rannat ovat enimmältään aika ryhmyisiä. Telttapaikkaa joudumme etsimään jonkin aikaa ja huolellisesti. Etsiskellessä alkoi tulla jo kylmä. Vedin anorakin niskaani. Löysimme ihmeeksemme oikein mukavan paikan louhikkoiseta näyttävän saaren rannasta. Edessämme on aavaa. Muutaman kilometrin päässä lännessä on historiallinen pooki eli tunnusmajakka, Lyökin pooki. Se on Suomen vanhin isompi, säilynyt merimerkki, liekö 1600 vai 1700-luvulta. Aurinko hävisi tummanpunaisena pallona mereen pookin takana.


Viklot huutelevat vielä hämärässäkin.


Melontamatka Tylpänniemi Ränni 42,2 km

tiistai 14. elokuuta 2012

Kuva, tiistai, illalla leirissä

 

 Varusteet kuivumassa ja ruokailu käynnissä. 14.8.2012

 

Sisäsaaristoon



Tiistai 14.8.2012

Nimetön saari, Taivassalo, Kustavin rajalla, Tylpänniemen eteläpuolella, Tuulvesi


Hieno sää jatkuu yhä. Tuulta muutama m/s ja sekin myötäistä. Siltikin tuuli pääsi tempaisemaan hatun päästäni. Tämmöisen pienenkin aluksen kääntäminen on tuskallisen hidasta kallisarvoisen varusteen ollessa vajoamassa syvyyteen, mutta pelastustyö onnistui. Onneksi tämän suurempaa draamaa ei päiväämme mahtunut.


Suuntana on Velkua ja siellä Teersalo. Teersalo on kiinteän autotien päässä ja on jo aikoja ollut Velkuan tapahtumakeskus. Nyt tietysti toimintaa näyttää hallitsevan lomanviettäjien palvelu. Teersalossa on yhteysaluksen laituri, lossi Palvaan, bensa-asema, vaatimaton kauppa, pitseria, pubi, satoja metrejä venelaitureita, rivitaloja ja juuri ja juuri rantautumistilaa kahdelle kajakille veneluiskan vieressä.


Söimme hyvät ravitsevan rasvaiset pitsat. Olisin mielelläni liittänyt tähän valokuvan onnellisista pitsan syöjistä terassivarjon alla, mutta valitettavasti kännykkä oli kaiken aikaa ystävällisesti latauksessa pitserian tiskin takana.


Taivassalossa on hyvin sisävesitunnelma, kapeita salmia, matalat ruovikkoiset rannat ja samean tuntuinen vesi ainakin nyt. Pohjoisempana kalliorannat palaavat, salmet avartuvat ja vesikin alkaa kirkastua. Kustaviin menee jättimäisen tuntuinen uusi silta.


Yöpymissaari löytyy heti reittimme varrelta, kun vain alamme sellaista katsastaa. Ihmeen hyvää tuuria. Kaikki tarpeellinen on tässäkin saaressa paikallaan. Lämpimällä kalliolla on mukava makoilla ruuan jälkeen. Kurjet huutelevat. Parvi kurkia lentää ylitse ja pudottatuu kohti vastarantaa. Lentävät tyylikkäästi kohden laskevaa aurinkoa.


Yöstä tulee taas lämmin auringon lämmittämä kallio teltan alla energiavarastona..


Päivän melontamatka Isolamppi-Tylpänniemi 38,1 km.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kuva, maanantai 13.8 Hyvässä säässä

Jatkossa kuvien lähettäminen on epävarmaa, aurinkolaiturini näyttää rikkoutuneen ja viestintä täytynee supistaa välttämättömään. 

 

--

 

Seppo Sihvonen

 

Helteestä nautiskellen


Maanantai 13.8.2012 Rymättylän Ruotsalainen saaren eteläpuolella, Isolamppi saari. Velkuaan matkaa n. 13 km pohjoiseen.


Uskomattoman hyvä tuuri kelien suhteen jatkuu yhäkin. Hyvin aurinkoista, tänään mitätön tuuli, sekin enimmäkseen myötäisenä.


Tämä Saaristomeren kolkka on lähellä autoteitä, on lossiyhteyksiä ja siltoja. Se tietysti mahdollistaa runsaamman loma-asutuksen. Veneitäkin näkee väylillä. Elokuu taitaa kuitenkin jo olla lomakauden hiljaista aikaa, melojakin löytää hyvin mahdollisuuden ylittää rauhassa vilkkaimmatkin väylät.


Itsekin on tullut liikutuksi täällä vuosien myötä monissa paikoissa ja onhan tätini ollut täällä opettajanakin. On mukava meloa tyynessä ja jutella kaikista mahdollisista muistoista kustakin paikasta.


Saaristomeri on hemmotellut meitä myös hyvillä leiripaikoilla. Olemme onnistuneet nytkin löytämään paikan, jossa saa kajakit ylös sileälle kalliolle helposti, teltan viereen vaakasuoraan suojaisasti, on hyvä uimapaikka ja vaatteiden pesaisupaikka. Ynnä kaikki tämä ilta-auringon puolella. Tämä on ylellisyyttä, joka rasittavan melonnan jälkeen nostaa hilpeän mielen pintaan. Hyvällä säällä on tässä tietysti ratkaiseva merkitys.


Melontamatka Trollö - Isolamppi 40,7 km


 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Saaristomerellä



Sunnuntai 12.8.2012, Gullkronafjärdenin pohjoisreuna, Trollö


Kuva: Korkeata kallioseinää Gullkronafjärdenille tullessa.


Hyvä sää jatkuu onneksemme. Aurinkoista, lämmintä ja kohtuullisia tuulia. Hiittisen kyljestä jatkoimme kapeikkoa pitkin Taalintehtaan suuntaan, mutta pujahdimme länteen Lövön kohdalla. Salmen poikki ei enää kulkenut lossi, vaan paikalle oli ilmestynyt uljas, korkeuksissa kulkeva silta. Kajakista matalalta katsoen se vaikutti epätodelliselta tässä ympäristössä.


Pilkkasiipi onkin tosi tyylikkään näköinen lintu lennossa. Hyvin tumma ja nimen mukainen valkoinen pilkka siiven takareunassa loistaen. Pieniä parvia seuraa kiikarilla kuin olisi lentonäytöstä katsomassa.


Gullkronafjärden on sekin laaja selkä. Länsituuli on aika maltillista, mutta aallot nousevat sellaisiksi, että niitä on ruvettava tarkkailemaan ja oltava huolellinen joka ainoan aallon suhteen. Paikoin rantakalliot ovat jyrkkiä ja korkeita, voimakas ristiaallokko tuntuu parin sadan metrinkin päässä.


Jatkamme tästä eteenpäin kohti Rymättylän eteläosia ja edelleen kohti Velkuaa. Emme siis mene Paraisten kautta. Kiitos Mika kutsusta. Huoltotauollekin olisi ehkä aihetta, mutta toistaiseksi tavarat ovat pystyneet ehjinä ja mekin noin suhteellisen siisteinä. Nyt kelit ovat suosineet, meidän kannattaa tehdä matkaa.


On ollut hauska huomata, miten yhteiskeittiössämme annoskoko on pikkuhiljaa kasvanut. Nyt hyväksi mitaksi on vakiintunut: se mikä trangia-keittimen kattilaan mahtuu.


Melontamatka: Hiittinen/ Rysskär - Trollö 39,2 km

 


 

lauantai 11. elokuuta 2012

Kaupunkiloman pätkä



Lauantai 11.8.2012 Hiittinen, Östra skären, pohjoisempi nimetön saari Rysskäretin pohjoispuolella


Onpas matalaa lähestyttäessä Hankoa. Satojen metrien päässä rannasta on eräässä kohdin vain reilu metri vettä. Kun saariakin on vain harvakseltaan on helppo uskoa tyrskyjen olevan pahoja kovalla lounaistuulella. Mutta meidän hyvä tuurimme jatkuu, tänäänkin on loistokeli, vain pieni tuulenvire ja lämmin päivä. Vedämme kajakit hiekkarannan reunaan ja lähdemme kaupungille. Uusi otsalamppu,paljon ruokaa kaupasta ja sitten menemme kadun reunan pitseriaan. Paluumatkalla vielä isot nautinnolliset jäätelötötteröt rantapenkillä syötynä.


Vedet ovat kirkkaat. Se on hyvä asia, sillä ne ovat myös karikkoisia. Me kun pysyttelemme poissa väyliltä, niin joudumme tarkkoina seuraaman mahdollisia kiviä ja kallion lakia vedessä. Hankoniemen kärjen edessä näimme meille oudon linnun, pieni vesilintu, joka ei meistä paljon piitannut. Mieleen muistuu kuva valtamerilinnusta, mahtoikohan nimi olla jääkyyhky. Tarkistetaan viellä.

5

Blogin päivitys on ollut hankalaa, s-postiyhteys ei välillä suostu toimimaan. Eilispäivän kuva ei lähtenyt lainkaan.


Melontamatka tänään 31,6 km

perjantai 10. elokuuta 2012

Etelän matkalla


Perjantai 10.8.2012, Hanko, Kummelskärsklackarna


Kuva, perjantai, lyhyt tauko Tammisaaren saaristossa


Aamu tuntui viileältä, kun aurinko ei ylettynyt paistamaan leiriimme. Suunta lounaaseen pienessä myötätuulessa veneväylän kulkusuuntaa seuraillen. Upea melontakeli. Olemme enimmäkseen sisäsaaristossa, aika paljon mökkejä, mutta aina välillä myös vapaita, kutsuvan sileitä kalliorantoja ja suojaisia poukamia kuin melojaa odottamassa. Lounastauolla lämpimällä kalliolla on mukava ottaa päiväunet hetkeksi.


Reittimme seurailee linnustonsuojelualueen reunoja. Näemme merikotkan varsin läheltä, räyskiä, pilkkasiiven. Koskelon poikueita kohdatessamme pysähdymme. Tuntee häiritsevänsä liikaa, kun näkee miten emo ja poikaset juoksevat pakoon pitkin vedenpintaa kuin henkensä hädässä. Näky on samalla vähän koominen, poikaset kiitävät pinnalla kuin vieterilelut, jalat pyörivät kuin siipirattaat, vesi pärskyy kuin moottorin sylkemänä. Poikue ei ihan heti pysähdy. Vaikea ymmärtää miten nyrkin kokoiset poikaset jaksavat tuota menoa satoja metrejä.


Hangon tornit ovat parin kolmen kilometrin etäisyydellä telttojemme edessä. Olemme hiukan etelämpänä Hankoniemen kärkeä nyt, huomenna matkamme alkaa kääntyä pohjoisen suuntaan. Paljon tämän etelämmäksi ei Suomessa pääse.


Aamulla lähdemme ensi töiksemme Hankoon. Minun pitää käydä ostamassa otsalamppu. Olen nimittäin hukannut lamppuni. Jäikö lie kotiin vai hukkasinko siskon rantaan, uusi joka tapauksessa tarvitaan. Kaupunkiseikkailu odottaa.


Melontamatka tänään Inkoon/Snappertunan Grisselklobbenin itäiseltä naapurisaarelta Hangon Kummelskärsklackarna luodoille 42,3 km

 

Kuva, ilta

 

 

Kuva

 

 

--

 

Terveisin Seppo Sihvonen

 

torstai 9. elokuuta 2012

Porkkalan selän yli tuulen nopeudella


Torstai 9.8.2012


Kuvat: Veli-Matti keskellä selkää. Ihanneleiri ja iltapuuhat


Luin kännykästä Säätiedotuksia merenkulkijoille teltassa selälläni maaten. Olin hörähtää ääneen mielihyvästä, mitätöntä tuulta ja sekin myötäistä. En kuitenkaan ruvennut huutelemaan Veli-Mattia hereille, olimme sopineet kunnon 8 tunnin uniajasta. Odottelen kunnes kuulen jotakin heräämisen merkkejä. Sitten kerron päivän pääuutisen sen, että nyt voimme ylittää 22 kilometrisen Porkkalan selän suoraan yli kiertämättä pohjoisen saarien kautta. Saadaksemme mukavan maatauon päätämme tehdä pienen mutkan avomeren suuntaan, Västerlandetiin, joka on melkein puolivälissä.


Selän toinen reuna ja sielä Inkoon Bågaskär ovat jossakin taivaanrannan takana, Västerlandetista näkyy sentään jokin harvahampaisen näköinen, ilmassa leijuva kuvajainen järkevässä kompassisuunnassa. Kohti vain. Vähitellen kohteemme kasvaa kiinni veteen, alamme erottaa rantaviivan ja lopulta kärsivällinen melan heilutus palkitaan, olemme karun kauniiden pikkusaarten välissä. Lyhyt

maatauko ja kohti Bågaskäriä, jonka korkeimmat puut ja linkkimasto jo näkyvät ilmassa kellumassa. Heikko myötätuuli on pitkän selän matkalla kerinnyt nostaa aaltoja sen verran, että aina välillä innostumme meloa riuhtomaan pysyäksemme aallon alarinteessä ja etenemään kuin lasketellen. Lopulta Bågaskärkin on sivullamme ja pääsemme Inkoon sirpaleiseen saaristoon. Veneväylä on viitoitettu luonnon muovaamaan aukkoon ja meidän on helppo seurata.


Leiriydymme länteen katsovalle laakealle kalliorannalle auringon vielä lämpimästi paistaessa. Syömme itsemme taatusti kylläisiksi.


Melontamatka, Porkkala - nimetön saari Grissleholmin itäpuolella, 38,6 km.