Murhalahdelta viimeiselle kartalle

Kuva, määränpäässä, Tornion Pukulmin venesatamassa.

Perjantai-illalla 7.9.2012, Tornio, Matkakoti

Aamuherätys Ajoksessa. Katson lahden yli Ajoksen eteläreunan tuulimyllyryhmää. Tiukan yhtenäisen rintamasuunnan sijaan myllyt ovat sikin sokin. Tuulimyllyt nukkuvat, yksikään siipi ei liiku. Melojan mielihavainto, nythän on täysi tyven odotetun vastatuulen sijaan.

Lahti, jonka koillispäässä olemme on vaikuttavasti nimeltään Murhalahti. Mielikuvitus saa taas tilaa ja virikettä temmeltää nimen selityksen parissa.

Huomaamme, että merikarttalehtiön viimeinen kartta riittää täältä määränpäähän asti. Juhlallisen tuntuista siirtää muut pois. Meillä on päivittäin vaihtuva kiertävä navigointivastuu. Suunnistajalla on Pohjanlahdella ollut tätä reissua varten hankittu tuore merikartta kannellaan. Toisella on Retkeily GT -kartta tai jokin muu erityinen alueen kartta. Kumpikin pitää itsensä jyvällä siitä missä ollaan. Tältä alueelta meillä on myös lainaksi saatu topografikartta Kemi - Tornio.

Peilityynessä on mukava meloa. On aikaa katsella ympärilleen, on varaa antaa kajakin vain liukua, ottaa valokuvia ja vain ihmetellä näkemäänsä. Veitsiluodon rannassa meille selviäl, ettei iltainen ja öinen koliseva ja piipittävä ahkerointi ollut satamatyötä vaan teollisuus se siellä vain melusi prosesseissaan.

Ahdasta ja matalaa väyläl pitkin ohi kaupungin ja suiston saarien muiden teollisuuslaitosten. Leppoisa sää, turvallinen väylä ja olematon liikenne saavat koko Kemin tuntumaan sympaattiselta kaupungilta. Ajoksen syväsatama jää kauaksi eteläpuolelle, kun sen editse ei tarvinnut mennä.

Saarten harvetessa ja Tornion tullessa näkyviin kohtaamme mielenkiintoisen kalanpyydyksen. Matalikon reunalla rivissä ikään kuin aidan tolppia, liekö puoli kilometriä vai koko kilometri. Väliin on kiinnitetty verkko. Säännöllisin välein on aidassa pieni sivukuja ja siinä rysä. Täällä on aktiivisia kalastajia.

Näemme kanahaukan ja tumman hyvin pienen jalohaukan, joka lentää avomeren suuntaan lähellä tyyntä veden pintaa.

Tornion jaloterästehdas näkyy jo kauas, alkaa kuulua ja tuoksua kauas merelle.

Tuulimyllyt nukkuvat tääläkin.

Tornion sataman sivuutus on helppo. Satama on iso ja laituritilaa on paljon. Laiturissa on vain yksi pienehkö alus. Junanvaunu liukuu laivan takana teräsrullia kyydissään. Muuten satamassa ei näy mitään liikettä. Onkohan Suomi vajonnut lamaan? Emme ole seuranneet uutisia.

Muutama viimeinen kilometri määränpäänä olevaan venesatamaan tuntuu pakottavan selkää ja rasittavan jalkoja ihan ihmeellisesti. Tornion joen pienessä haarassa, jota nousemme, on vain sen verran vastavirtaa, että pystymme sen havaitsemaan.

Olemme perillä kello 16 maissa. Naurattaa ja laulattaa..."tämä poika kotiin seilaa myötätuulessa". Juuri kääntyessämme sataman nurkan ympäri pohjoiseen alkoi lounaan suunnasta pieni tuulenviri, joka joella kääntyi myötäiseksi.

Tilasimme taksin majoitukseen. Suihkuun, kaupunginhotellin ravintolaan syömään hyvin. Asumme tosin on tyyliä: mitä nyt sattuu olemaan puhtaana ja siedettävän raikkaana.

Nyt nukumme hyvin. Aamulla auton noutoon ja iltapäivällä kolmen neljän aikaan startti kohti kotia. Saapas nähdä milloin sitten olemme perillä. Suunnistuksemme yleislinjaksi valitsimmeme: kahvilasta kohti aina seuraavaa sopivaa.

Melontamatka Kemin Ajos - Tornion Pukulmi 33,7 km

Vastatuulta ja tuulimyllyjä

Kuva tauolla Simojoen suun saaristossa, Montaja. Olemme nyt Lapin maakunnassa. Maisema on kuin jostakin tunturin alarinteestä.

Torstai-iltana 6.9.2012, Kemi, Ajos, saaren itäisen niemen kaakkoisnurkka, linjataulun vieressä.

Aamulla Koivuluodossa kuuli jo heti herättyään sään muuttuneen. Pauhu oli vaimentunut ja siirtynyt saaren länsipäähän. Veden korkeuskin oli laskenut. Vesi tuntui nyt kylmältä. Läksimme matkaan kohtalaiseen vastatuuleen.

Matka täällä vähäsaarisella rannikolla etenee useimmiten niemenkärjestä seuraavaan niemenkärkeen. Jostakin Raahen tienoilta asti lähes kaikissa avomeren ääreen työntyvissä niemissä on ollut tuulimylly tai useita myllyjä. Suunnistaminen on helppoa, mutta etäisyyden arvioiminen on vaikeata.

Märkiä sormiamme paleltaa tuulessa. Vatunginnokan venesatamassa saamme vettä ja käytämme hyvää kotarakennusta vaatteiden vaihtoon. Kesäkelit ovat auttamatta menneet, välikuivapuvut päälle.

Simon saaristossa näemme kivellä hylkeen. Hylje näyttää aika pieneltä, olemme aika ahtaissa ja matalissa vesissä

Täällä odottaisi näkevänsä norpan ennemmin kuin hallin. Harmi kyllä en ole pitänyt kömpelöä lintukiikariani kaulalla reissun aikana. Tämäkin havainto jää arvailuksi.

Ohitamme Lissabon-nimisen saaren. Mielikuvitus laukkaa keksien mahdollisia tarinoita selittämään tuollaisen nimen syntyä; liittyykö se laivaan, henkilöön, kaukokaipuuseen vai mihin.

Illalla telttaan kuuluu Veitsiluodosta sataman ääniä.

Melontamatka Koivuluodonmatala - Ajos, 39,9 km

 

Maininkien motittamana

Kuva, telttamme ja kajakkimme ovat nyt luodon korkeimmalla kohdalla. Myös pienet pirteät muurahaiset ovat sijoittaneet kotinsa kaikille korkeille kohdille. Vaatteet on ripustettu pitkin puiden oksia kuivumaan poutapäivän kovassa tuulessa.

Keskiviikko 5.9.2012 koko päivä edelleen samalla luondolla. Kartassa on nimikin, Koivuluodonmatala.

Onpas elämys. Yöllä vesi nousi edelleen, minun telttani alle rupesi ilmestymään lammikko. Veli-Matin teltan paikka on yhä kuiva,se on varmaan kolmisenkymmentä senttiä korkeammalla. Ronttaan tavarani Veli-Matin teltan etuvälikköön, "apsidiin" ja pyöritän telttani kokonaisena yli pajupuskien ja keplottelen ja ruhjon sen puiden runkojen lomitse kuivan näköisten pikkukivien päälle. Hyvä paikka. On tietysti säkkipimeää, sataa maltillisesti. Käyn vielä katsomassa kajakit, Veli-Matti ilmestyy rantaan myös. Vedämme paatit tasaisella rannalla edes hiukan ylemmäs ja siirrämme keulaköyden kiinnityksen tukevampaan puskaan. Sadeasu oli jo edellisestä teltan siirrosta märkä päältä, nyt märkä sisältä ja päältä. Kastelee tietysti yövaatteeni kosteiksi. Saappaani hörppäsi vettä, mutta onneksi vain hiukan. Jotenkin yöstäni tulee rauhaton ja vähäuninen vaikka makuupussiini pääsenkin. Puhelimen herätyksen plimputellessa maininkien pauhu ja tuulen tohina antavat jo osviittaa päivän kulusta. Meillä ei ole mitään asiaa tästä rannasta ulos eikä edessä näkyvälle seitsemän kilometrin ylitykselle sivutuuleen ja -maininkeihin. Kivikkoisesta rannasta ei ainakaan meidän kajakeillamme pääsisi tyrskyjen läpi edes ulos. Pienen luodon suojan puolellakin lyövät tyrskyt, mainingit taittuvat luodon ympäri ja lyövät komeasti vastakkain suojan puolen nurkkauksessa.

Aurinko paistaa, on mukavasti lämmin. Luovumme hutiloivasta optimismista. Lyhyt riskianalyysi ja sen jälkeen kannamme tyytyväisinä sekä kajakit että teltat luodon korkeimmalle kohdalle. Jäljistä päätellen vuosien myrskyt ovat jättäneet tämän kuivaksi. Tuuli pääsee tähän osalla voimastaan. Teltat kuivuvat samoin kaikki mahdolliset kamppeemme, jotka vihdoinkin voimme levitellä puiden oksille. Pakollinen lepopäivä tuntuu pian mukavalta, kun kaikki on taas kuivaa ja on turvallinen olo.

Luodon lounaisreunalla merenpohja on laakea. Mainingit pauhaavat vaahtoisina rintamina kohti rantaa. Tuuli on yltynyt kovaksi. Rantakivillä on välilä vaikea pysytellä pystyssä. Komeaa. Kunnon puhallus rannattomalta ulapalta eturivin paikalta seurattuna. Täältä pystymme hyvin näkemään seuraavalle melontapätkällemme ja voimme arvioida milloin meidän kannattaa lähteä.

Merisäätiedotus ei anna merkkejä sään paranemisesta. Taidamme joutua viettämään lepopäivän vielä huomennakin. Harmillista, kun meillä olisi tästä Tornioon vain kahden päivämatkan taival normaalikelillä.

Seuraavaksi kaivan salapoliisiromaanin vaatesäkin pohjalta.

Melontamatka 0 km

 

Jalostaahan kieltäymys

Kuva, kahvila ja camping Merihelmi on kilometrin päässä mutta mehän emme noihin houkutuksiin mene.

Tiistai 4.9.2012, illalla, luoto Olhavan ja Simon välissä, kilometri mantereelle, Vatunginniemeen 7 km luoteeseen

Haukiputaalla heräsimme sumuiseen aamuun. Leuto tuuli kävi etelästä,mutta sumu vain pysyi. Näkyvyyttä oli vain satakunta metriä. Sumussa oli mielenkiintoista edetä, kun tiesimme koko ajan missä olimme ja saatoimme pysytellä veneväylien ulkopuolella. Olimme asettaneet reittimme kartalliseen GPSäämme, varmistimme merikartalla ja kompassilla. Tietysti on hiukan työlästä vahtia pikkulaitteen näyttöä ja omaa suuntaansa sieltä. Meloessa on tavallisissa tilanteissa rento olo, kun edessä on jokin kiintopiste ja voi rauhassa antaa keulan vaeltaa kiintopisteen molemmin puolin. Tunnin kuluttua sumu alkoi hälvetä meren puolelta ja paljastaa saaria, jotka aurinko saman tien valaisi. Näkyvyys oli nyt todella hyvä. Syksyisen sään terävyyttä.

Matalikolla edessämme oli hylkeenmuotoinen kivi. Hyljehän se oli, halli. Vasta ensimmäinen koko pitkällä reissullamme. Se oli rauhallinen ja päästi meidät noin sadan metrin päähän ennen kuin vipusi itsensä veteen.

Iijokisuu oli tietysti taas hyvin matalaa aluetta hiekkasärkkineen ja kivikoineen. Edustan karien ja luotojen väleissä näkyi pyydyksiä ja niitä kokemassa useampikin kalastaja. Näytti ammattimaiselta työltä enemmän kuin kotitarvekalastukselta. Appiukon nuoruusvuosina kalastus tuntui olleen merkittävä elinkeino monelle Iin jokisuussa, lohet nousivat ja niillä kävi kauppa. Nyt on liki joka joki padottu ja nuo elinkeinot ovat kaventuneet. Tuntuu hyvältä nähdä, että jotakin on jäljellä. Syökää kotimaista kalaa jos sitä jossain myydään.

Etelätuuli yltyi, se ei ollut kovin voimakas, mutta saarettomilla rannoilla se tuo aaltoja kaukaa. Olimme aikoneet edetä Vatunginniemeen, mutta saimme kyliksemme kantta pyyhkivistä aalloista ja rantauduimme pienelle luodolle. Vasta kuivat vaatteet vaihdettuamme huomasimme, että vastarannalla on campingalue ja tienvarresta tuttu kahvila. Emme kuitenkaan enää lähteneet vesille. Teltat vain pystyyn rantakaistaleen vihreälle ja ruoanlaittoon. Tarkistimme vielä netistä merenpinnan korkeuden vaihtelun. Kemissä näytti nousua tänään, mutta on juuri kääntynyt laskuun. Teltta pysynee kuivilla mutta täytyy vielä seurata.

Nyt illalla alkoi sataa.

Vesihän nousi. Siirsimme teltat keskemmälle luotoa. Aika pusikkoista.

Melontamatka Haukipudas - Olhava, 34,9 km

 

Itäisen rannikkokaupungin sivuutus

Kuva, lauttasatama Hailuodossa, kahvila ei ollutkaan auki, omien eväiden syönti sallittu.

Maanantai 3.9.2012, illalla, Haukipudas, Martinlahti, venesataman vieressä.

Aamulla Varessäikällä oli ilo syödä aamupuuro ja järjestellä kartat tuulensuojassa keittokatoksessa. Teltat olimme pystyttäneet tuulensuojaan sen viereen. Olemme sujuvasti sisäistäneet leiriytymistavan, joka täällä vähäsaarisessa, usein kivikkorantaisessa ympäristössä on aika ylivoimainen. Ihmisen tekemiä rakenteita viisas hyödyntää. Jossain Saaristomerellä voi harrastaa eräretkeilyä kallioluodolla ilman kesämökkiä näköpiirissä.

Kun läksimme liikkeelle oli hyvin heikko eteläinen tuuli ja aurinkokin tuli esiin. Loistosää siis. Pyrimme nyt edistämään matkantekoa ja valitsimme pitkiä ylityksiä niemen kärjestä toiseen. Suunnittelemamme biotauko Hailuodon kaakkoiseen niemennokkaan ei toteutunut ihan täydellisesti, kun emme onnistuneet pääsemään rantaan asti hiekkasärkken vuoksi.

Rantojen edustalla ja särkillä seisoksimassa näkyi joutsenia paljon. Jos laskemaan olisi käynyt, olisi sata täyttynyt.

Hailuodon läntisestä kärjestä jatkoimme saarien välitse ja mutkittelevaa syväväylää väistellen kohti mannerta. Tuon Helsinkiä itäisemmän (!) rannikkokaupungin Oulun, jätimme horisontin taa oikealle puolellemme. Tehtaiden savupiiput ja tuulimyllyt vain näkyivät.

Illalla virisi lännen puoleinen tuuli. Sillä on tilaa nostaa aaltoja täysiin avoimella merellä. Seuraavien päivien sää jännittää. Toteutuvatko ennustellut kovat lounaissuunnan tuulet? Joudummeko säätä pitämään vielä? Ystävät ovat toimittaneet automme VR:n autojunaan, joka on tänään jo kuljettanut auton Ouluun meitä odottamaan. Tarkoitus on Torniosta matkustaa bussilla hakemaan auto.

Ilta hämärtyy Haukiputaalla. Joutsen lentää toitottaen rannan yläpuolella. Eteläpuolella sorsastajan haulikko paukkuu nopeasti neljä kertaa. Pohjoispuolella kolmen pamauksen sarja. Toivottavasti lajin määritys onnistuu hämärässäkin.

Melontamatka Varessäikkä - Hailuoto - Haukipudas 46,1 km.

 

Seuramatkapäivä

Kuva, oppaamme Jouko ja Antti vaatteiden vaihdossa retkensä jälleena Tauvossa.

Sunnuntai 2.9.2012, ilta. Varessäikkä, Siikajoki, Hailuodon eteläpuolella.

Aamulla Piehingissä oli heikko tuuli ja sateenuhkainen päivä tulossa.

Meloimme Raahen edustan tuulimyllyjen luo. Sopimuksemme mukaisesti tapasimme Raahen alueen melojista Antin ja Joukon siellä kajakkeneen. He olivat ystävällisesti tarjoutuneet opastamaan meidät kaupunkiin ja edelleen matkaan.

Olipa mukava saada vapautus navigoinnista ja samalla kuulla kaikkea Raahesta, niin terästehtaan tuotantoprosessista kuin legendoja Oolannin sodan englantilaistihutöistä. Kaupungin rannassa meitä odotti Mari, joka kyyditsi meidät kauppaan. Nimenomaan sellaiseen, joka oli auki nyt sunnuntaiaamuna.

Melojaa ilahduttaen on kaupungin pohjoisen osan poikki kymmenisen vuotta siten kaivettu kanava. Opastettu matkamme suuntautui sen kautta hienosti koilliseen tähtäävälle selälle.

Kun kerran melontakeli oli tänään suotuisa, poltteli meitä tarve saada matkaa aikaiseksi. Pyysimme paikallisoppaitamme ohjaamaan meidät suoraan kohti 12 kilometrin päässä olevaa Tauvon niemeä. Meno oli joutuisaa sivumyötäisessä tuulessa. Pidimme Tauvon kalasataman suojassa lounastauon. Oppaita odotti siellä herrasmiesretkeilyn tyyliin kyyti kotiin. Meillä saattoi olla hiukan kademielinen olo, kun ajattelimme heitä kuivissa vaatteissa lämpimässä autossa, mutta tottahan tuo unohtui kun saimme jalat taas kylmältä suojaan kannen alle ja melan heilumaan lämpimästi. Tauoilla tuppaa näillä säillä tulemaan kylmä. Märkien melontakamppeiden päälle ei minulla ole vedettävissä mitään taukotakkia, eikä perusteellinen vaatteiden vaihto ole mielekästä. Pitäisi olla jokin hypotermiapussi, jonka vain vetäisisi istuma-aukon sivusta rannalle noustessaan.

Rannat ovat taas laajalti hiekkaa ja vedet matalia. Rannan koivuissa näkyy jo värien muutoksia. Lehtivihreän jemmaaminen ensi kesää varten on käynnistynyt. Talven hiipimisen merkeksi minä tulkitsen myös joutsenten löyhät parvet, jotka varmaan ovat hiljalleen matkalla etelään. Edestämme nousee jatkuvasti ilmaan kolmisenkymmenen linnun joukko. Pyrkil aina nousemaan vastatuuleen, kääntyy myötäiseen ja laskeutuu. Kun me matkaamme nyt myötäiseen, sama toitotus ja läpsytys toistuu kerta toisensa jälkeen. Ehkä tuo pelisilmän puute johtuu siitä, että nämä linnut mahtavat olla nuoria, vielä pesimättömiä kiertelijöitä.

Siikajoen suun edustalla on mahdottoman matalaa. Olemme juuttua kiinni hiekkaan. Käännämme ulospäin. Kaukana rannasta kohtamme silti matalia särkkiä, mutta onnistumme luovimaan niiden välitse. Outoa kohdata satojen metrien päässä rannasta laidunmaan aitaa pitkät pätkät. Tuskin se elikoita varten on. Sen täytyy olla jonkinmoista kalanpyydystä varten rakennettua tukirakennelmaa.

Yöpaikka meillä on Varessäikän kalasatamassa/uimarannalla. Täällä avoimella rannikolla kala- ja venesatamat ovat toden totta paikkoja, joissa pystyy rantautumaan ja löytämään tasaisen paikan teltalleen. Ja satamat on merkitty karttaankin, ainakin isommat.

Melontamatka, Piehinki - Raahe - Varessäikkä 47,9 km

Saareton rannikko

Kuva, tauolla Pyhäjoen suistossa.

Lauantai 1.9.2012, illalla, Piehinki, n. 15 km Raahesta etelään, kalastus- ja venesatama. Kajakit vesillelaskuluiskassa, teltat vajojen vieressä.

Aamulla Kalajoella tuuli kaakosta, siis mantereen puolelta tällä rannikon osalla. Kuitenkin mereltä tuli maininkeja vinosti rantaan. Matalalla rannalla ne saattoivat kohota taas yllättävän suuriksil. Murtuipa yksi maininki sivulta kajakin päällekin. Melalla tukeminen oli tarpeen. On meille arvoitus, miten nuo mainingit ovat syntyneet, kaakkoistuulella tulee maininkeja lounaasta. Ehkä ne tulevat kaukaakin. Tuulen synnyttämät aallot ja ulapan mainingit olivat suorassa kulmassa toisiaan vasten. Tämä synnytti paikoin vahvan ristiaallokon, jossa meno oli aika pomppuista.

Joutsenia näkyi iso parvi. Edellisinä päivinä on näkynyt harmaalokkeja paikoin suurina parvina, sekä aikuisia että nuoria lintuja. Varmaan vaeltelevat ennen muuttoa.

Kalajoelta pohjoiseen eri koko rannikolla ole paljoa saaria,paikoin on kymmeniä kilometrejä ilman yhden yhtä saarta. Maisemat ovat avarat, mutta rannikko on hyvin avoin tuulille.

Päivän melontamatka.Kalajoen p-puolelta - Piehinki 38,4 km

Hiekkarantoja ja hiekkapohjia

Kuva, Kalajoella riittää hiekkarantoja, matalia hiekkapohjaisia merialueita ja niissä hiekkasärkkiä

Perjantai 31.8.2012, Kalajoki, n. 5 km keskustasta pohjoiseen.

Yöllä tuuli kovaa kaakosta, aamulla oli jo hiukan laantunut. Opimme koleana aamuna arvostamaan Ohtakarin leirintäalueen palveluita. Siellä on lämmin WC ja suihkuhuone.

Melonta sujui yllätyksittä vaikka tuulta olikin kohtalaisesti. Reittimme oli mutkainen ja tuuli oli enimmäkseen sivusta. Onneksi ei ulapalta vaan mantereelta. Pitkien lahtien pohjasta puhaltaessaan se ehti kyllä työntää reipasta, terävää aaltoa.

Kalajoen tienoiden melontakartasta olimme Kokkolasta saaneet kopion. Siinä oli merkittynä Rahjan saariston veneilyväylä, josta merikartta ei mainitse mitään. Osasimme nyt seurata tuota viittapolkua meille sopivia pätkiä.

Kalajoella pidimme tauon hiekkaisella rannalla. Kuten Lohtajalla niin täälläkin huvittaisi kunnolla tutustua tuohon erikoiseen ympäristöön. Kuitenkin on myönnettävä, ettei teltan pystyttäminen terävälehtisen rantavehnäkasvuston sekaan hienolle, joka paikkaan tunkeutuvalle ja tarttuvalle hiekalle tuntunut enää mitenkään houkttelevalta ajatukselta.

Jatkoimme ohi Kalajoen taajaman ja ranta muuttui taas matalaksi.ja kiviseksi. Onneksi vastaan tuli alue jota oli pengerretty, siinä saisi teltan kuivalle alustalle ja kajakit vedetyksi maihin

Luulimme kauempana taustalla olevan kesämökin omistajan tehneen tällaista rannan muokkaustyötä. Päätimme kuitenkin kysyä lupaa yöpyä hänen rannassaan. Kannatti mennä kysymään. Saimme luvan, mutta samalla kuulimme, ettei ranta eikä työ olutkaan hänen. Alueen omisti jakokunta ja se oli kunnostettu yleiseen käyttöön virkistysalueeksi. Siis suorastaan kuin meitä varten. Varmaan maan jatkuva kohoaminen on tämänkin takana; on jakokunta ja rantojen muokkaamiseen on tällaisia tarpeita.

Melontamatka, Ohtakari - Kalajoki 43,4 km