Kuva, kahvila ja camping Merihelmi on kilometrin päässä mutta mehän emme noihin houkutuksiin mene.
Tiistai 4.9.2012, illalla, luoto Olhavan ja Simon välissä, kilometri mantereelle, Vatunginniemeen 7 km luoteeseen
Haukiputaalla heräsimme sumuiseen aamuun. Leuto tuuli kävi etelästä,mutta sumu vain pysyi. Näkyvyyttä oli vain satakunta metriä. Sumussa oli mielenkiintoista edetä, kun tiesimme koko ajan missä olimme ja saatoimme pysytellä veneväylien ulkopuolella. Olimme asettaneet reittimme kartalliseen GPSäämme, varmistimme merikartalla ja kompassilla. Tietysti on hiukan työlästä vahtia pikkulaitteen näyttöä ja omaa suuntaansa sieltä. Meloessa on tavallisissa tilanteissa rento olo, kun edessä on jokin kiintopiste ja voi rauhassa antaa keulan vaeltaa kiintopisteen molemmin puolin. Tunnin kuluttua sumu alkoi hälvetä meren puolelta ja paljastaa saaria, jotka aurinko saman tien valaisi. Näkyvyys oli nyt todella hyvä. Syksyisen sään terävyyttä.
Matalikolla edessämme oli hylkeenmuotoinen kivi. Hyljehän se oli, halli. Vasta ensimmäinen koko pitkällä reissullamme. Se oli rauhallinen ja päästi meidät noin sadan metrin päähän ennen kuin vipusi itsensä veteen.
Iijokisuu oli tietysti taas hyvin matalaa aluetta hiekkasärkkineen ja kivikoineen. Edustan karien ja luotojen väleissä näkyi pyydyksiä ja niitä kokemassa useampikin kalastaja. Näytti ammattimaiselta työltä enemmän kuin kotitarvekalastukselta. Appiukon nuoruusvuosina kalastus tuntui olleen merkittävä elinkeino monelle Iin jokisuussa, lohet nousivat ja niillä kävi kauppa. Nyt on liki joka joki padottu ja nuo elinkeinot ovat kaventuneet. Tuntuu hyvältä nähdä, että jotakin on jäljellä. Syökää kotimaista kalaa jos sitä jossain myydään.
Etelätuuli yltyi, se ei ollut kovin voimakas, mutta saarettomilla rannoilla se tuo aaltoja kaukaa. Olimme aikoneet edetä Vatunginniemeen, mutta saimme kyliksemme kantta pyyhkivistä aalloista ja rantauduimme pienelle luodolle. Vasta kuivat vaatteet vaihdettuamme huomasimme, että vastarannalla on campingalue ja tienvarresta tuttu kahvila. Emme kuitenkaan enää lähteneet vesille. Teltat vain pystyyn rantakaistaleen vihreälle ja ruoanlaittoon. Tarkistimme vielä netistä merenpinnan korkeuden vaihtelun. Kemissä näytti nousua tänään, mutta on juuri kääntynyt laskuun. Teltta pysynee kuivilla mutta täytyy vielä seurata.
Nyt illalla alkoi sataa.
Vesihän nousi. Siirsimme teltat keskemmälle luotoa. Aika pusikkoista.
Melontamatka Haukipudas - Olhava, 34,9 km
Todella mukavaa lukea retkestänne ja kuviakin vielä on ! Uskomatonta, miten jaksat päivittää blogia vieläkin tässä vaiheessa! Miten virta riittää koneesta ja kirjoittajan lahjojakin on! Terkut Vanajanvedeltä, Nurmijärveltä ja Sipoon alueen + pks facebook lukijoilta. Itse lähden ensi viikoksi harjoittelemaan merimelontaa Egean merelle Kreikkaan. Haaveena ehkä itsekin tuo rannikkokierros, kunhan ensin kerrytän kokemusta. Tsemppiä vielä loppukiriin!
VastaaPoista