Murhalahdelta viimeiselle kartalle

Kuva, määränpäässä, Tornion Pukulmin venesatamassa.

Perjantai-illalla 7.9.2012, Tornio, Matkakoti

Aamuherätys Ajoksessa. Katson lahden yli Ajoksen eteläreunan tuulimyllyryhmää. Tiukan yhtenäisen rintamasuunnan sijaan myllyt ovat sikin sokin. Tuulimyllyt nukkuvat, yksikään siipi ei liiku. Melojan mielihavainto, nythän on täysi tyven odotetun vastatuulen sijaan.

Lahti, jonka koillispäässä olemme on vaikuttavasti nimeltään Murhalahti. Mielikuvitus saa taas tilaa ja virikettä temmeltää nimen selityksen parissa.

Huomaamme, että merikarttalehtiön viimeinen kartta riittää täältä määränpäähän asti. Juhlallisen tuntuista siirtää muut pois. Meillä on päivittäin vaihtuva kiertävä navigointivastuu. Suunnistajalla on Pohjanlahdella ollut tätä reissua varten hankittu tuore merikartta kannellaan. Toisella on Retkeily GT -kartta tai jokin muu erityinen alueen kartta. Kumpikin pitää itsensä jyvällä siitä missä ollaan. Tältä alueelta meillä on myös lainaksi saatu topografikartta Kemi - Tornio.

Peilityynessä on mukava meloa. On aikaa katsella ympärilleen, on varaa antaa kajakin vain liukua, ottaa valokuvia ja vain ihmetellä näkemäänsä. Veitsiluodon rannassa meille selviäl, ettei iltainen ja öinen koliseva ja piipittävä ahkerointi ollut satamatyötä vaan teollisuus se siellä vain melusi prosesseissaan.

Ahdasta ja matalaa väyläl pitkin ohi kaupungin ja suiston saarien muiden teollisuuslaitosten. Leppoisa sää, turvallinen väylä ja olematon liikenne saavat koko Kemin tuntumaan sympaattiselta kaupungilta. Ajoksen syväsatama jää kauaksi eteläpuolelle, kun sen editse ei tarvinnut mennä.

Saarten harvetessa ja Tornion tullessa näkyviin kohtaamme mielenkiintoisen kalanpyydyksen. Matalikon reunalla rivissä ikään kuin aidan tolppia, liekö puoli kilometriä vai koko kilometri. Väliin on kiinnitetty verkko. Säännöllisin välein on aidassa pieni sivukuja ja siinä rysä. Täällä on aktiivisia kalastajia.

Näemme kanahaukan ja tumman hyvin pienen jalohaukan, joka lentää avomeren suuntaan lähellä tyyntä veden pintaa.

Tornion jaloterästehdas näkyy jo kauas, alkaa kuulua ja tuoksua kauas merelle.

Tuulimyllyt nukkuvat tääläkin.

Tornion sataman sivuutus on helppo. Satama on iso ja laituritilaa on paljon. Laiturissa on vain yksi pienehkö alus. Junanvaunu liukuu laivan takana teräsrullia kyydissään. Muuten satamassa ei näy mitään liikettä. Onkohan Suomi vajonnut lamaan? Emme ole seuranneet uutisia.

Muutama viimeinen kilometri määränpäänä olevaan venesatamaan tuntuu pakottavan selkää ja rasittavan jalkoja ihan ihmeellisesti. Tornion joen pienessä haarassa, jota nousemme, on vain sen verran vastavirtaa, että pystymme sen havaitsemaan.

Olemme perillä kello 16 maissa. Naurattaa ja laulattaa..."tämä poika kotiin seilaa myötätuulessa". Juuri kääntyessämme sataman nurkan ympäri pohjoiseen alkoi lounaan suunnasta pieni tuulenviri, joka joella kääntyi myötäiseksi.

Tilasimme taksin majoitukseen. Suihkuun, kaupunginhotellin ravintolaan syömään hyvin. Asumme tosin on tyyliä: mitä nyt sattuu olemaan puhtaana ja siedettävän raikkaana.

Nyt nukumme hyvin. Aamulla auton noutoon ja iltapäivällä kolmen neljän aikaan startti kohti kotia. Saapas nähdä milloin sitten olemme perillä. Suunnistuksemme yleislinjaksi valitsimmeme: kahvilasta kohti aina seuraavaa sopivaa.

Melontamatka Kemin Ajos - Tornion Pukulmi 33,7 km