Murhalahdelta viimeiselle kartalle

Kuva, määränpäässä, Tornion Pukulmin venesatamassa.

Perjantai-illalla 7.9.2012, Tornio, Matkakoti

Aamuherätys Ajoksessa. Katson lahden yli Ajoksen eteläreunan tuulimyllyryhmää. Tiukan yhtenäisen rintamasuunnan sijaan myllyt ovat sikin sokin. Tuulimyllyt nukkuvat, yksikään siipi ei liiku. Melojan mielihavainto, nythän on täysi tyven odotetun vastatuulen sijaan.

Lahti, jonka koillispäässä olemme on vaikuttavasti nimeltään Murhalahti. Mielikuvitus saa taas tilaa ja virikettä temmeltää nimen selityksen parissa.

Huomaamme, että merikarttalehtiön viimeinen kartta riittää täältä määränpäähän asti. Juhlallisen tuntuista siirtää muut pois. Meillä on päivittäin vaihtuva kiertävä navigointivastuu. Suunnistajalla on Pohjanlahdella ollut tätä reissua varten hankittu tuore merikartta kannellaan. Toisella on Retkeily GT -kartta tai jokin muu erityinen alueen kartta. Kumpikin pitää itsensä jyvällä siitä missä ollaan. Tältä alueelta meillä on myös lainaksi saatu topografikartta Kemi - Tornio.

Peilityynessä on mukava meloa. On aikaa katsella ympärilleen, on varaa antaa kajakin vain liukua, ottaa valokuvia ja vain ihmetellä näkemäänsä. Veitsiluodon rannassa meille selviäl, ettei iltainen ja öinen koliseva ja piipittävä ahkerointi ollut satamatyötä vaan teollisuus se siellä vain melusi prosesseissaan.

Ahdasta ja matalaa väyläl pitkin ohi kaupungin ja suiston saarien muiden teollisuuslaitosten. Leppoisa sää, turvallinen väylä ja olematon liikenne saavat koko Kemin tuntumaan sympaattiselta kaupungilta. Ajoksen syväsatama jää kauaksi eteläpuolelle, kun sen editse ei tarvinnut mennä.

Saarten harvetessa ja Tornion tullessa näkyviin kohtaamme mielenkiintoisen kalanpyydyksen. Matalikon reunalla rivissä ikään kuin aidan tolppia, liekö puoli kilometriä vai koko kilometri. Väliin on kiinnitetty verkko. Säännöllisin välein on aidassa pieni sivukuja ja siinä rysä. Täällä on aktiivisia kalastajia.

Näemme kanahaukan ja tumman hyvin pienen jalohaukan, joka lentää avomeren suuntaan lähellä tyyntä veden pintaa.

Tornion jaloterästehdas näkyy jo kauas, alkaa kuulua ja tuoksua kauas merelle.

Tuulimyllyt nukkuvat tääläkin.

Tornion sataman sivuutus on helppo. Satama on iso ja laituritilaa on paljon. Laiturissa on vain yksi pienehkö alus. Junanvaunu liukuu laivan takana teräsrullia kyydissään. Muuten satamassa ei näy mitään liikettä. Onkohan Suomi vajonnut lamaan? Emme ole seuranneet uutisia.

Muutama viimeinen kilometri määränpäänä olevaan venesatamaan tuntuu pakottavan selkää ja rasittavan jalkoja ihan ihmeellisesti. Tornion joen pienessä haarassa, jota nousemme, on vain sen verran vastavirtaa, että pystymme sen havaitsemaan.

Olemme perillä kello 16 maissa. Naurattaa ja laulattaa..."tämä poika kotiin seilaa myötätuulessa". Juuri kääntyessämme sataman nurkan ympäri pohjoiseen alkoi lounaan suunnasta pieni tuulenviri, joka joella kääntyi myötäiseksi.

Tilasimme taksin majoitukseen. Suihkuun, kaupunginhotellin ravintolaan syömään hyvin. Asumme tosin on tyyliä: mitä nyt sattuu olemaan puhtaana ja siedettävän raikkaana.

Nyt nukumme hyvin. Aamulla auton noutoon ja iltapäivällä kolmen neljän aikaan startti kohti kotia. Saapas nähdä milloin sitten olemme perillä. Suunnistuksemme yleislinjaksi valitsimmeme: kahvilasta kohti aina seuraavaa sopivaa.

Melontamatka Kemin Ajos - Tornion Pukulmi 33,7 km

Vastatuulta ja tuulimyllyjä

Kuva tauolla Simojoen suun saaristossa, Montaja. Olemme nyt Lapin maakunnassa. Maisema on kuin jostakin tunturin alarinteestä.

Torstai-iltana 6.9.2012, Kemi, Ajos, saaren itäisen niemen kaakkoisnurkka, linjataulun vieressä.

Aamulla Koivuluodossa kuuli jo heti herättyään sään muuttuneen. Pauhu oli vaimentunut ja siirtynyt saaren länsipäähän. Veden korkeuskin oli laskenut. Vesi tuntui nyt kylmältä. Läksimme matkaan kohtalaiseen vastatuuleen.

Matka täällä vähäsaarisella rannikolla etenee useimmiten niemenkärjestä seuraavaan niemenkärkeen. Jostakin Raahen tienoilta asti lähes kaikissa avomeren ääreen työntyvissä niemissä on ollut tuulimylly tai useita myllyjä. Suunnistaminen on helppoa, mutta etäisyyden arvioiminen on vaikeata.

Märkiä sormiamme paleltaa tuulessa. Vatunginnokan venesatamassa saamme vettä ja käytämme hyvää kotarakennusta vaatteiden vaihtoon. Kesäkelit ovat auttamatta menneet, välikuivapuvut päälle.

Simon saaristossa näemme kivellä hylkeen. Hylje näyttää aika pieneltä, olemme aika ahtaissa ja matalissa vesissä

Täällä odottaisi näkevänsä norpan ennemmin kuin hallin. Harmi kyllä en ole pitänyt kömpelöä lintukiikariani kaulalla reissun aikana. Tämäkin havainto jää arvailuksi.

Ohitamme Lissabon-nimisen saaren. Mielikuvitus laukkaa keksien mahdollisia tarinoita selittämään tuollaisen nimen syntyä; liittyykö se laivaan, henkilöön, kaukokaipuuseen vai mihin.

Illalla telttaan kuuluu Veitsiluodosta sataman ääniä.

Melontamatka Koivuluodonmatala - Ajos, 39,9 km

 

Maininkien motittamana

Kuva, telttamme ja kajakkimme ovat nyt luodon korkeimmalla kohdalla. Myös pienet pirteät muurahaiset ovat sijoittaneet kotinsa kaikille korkeille kohdille. Vaatteet on ripustettu pitkin puiden oksia kuivumaan poutapäivän kovassa tuulessa.

Keskiviikko 5.9.2012 koko päivä edelleen samalla luondolla. Kartassa on nimikin, Koivuluodonmatala.

Onpas elämys. Yöllä vesi nousi edelleen, minun telttani alle rupesi ilmestymään lammikko. Veli-Matin teltan paikka on yhä kuiva,se on varmaan kolmisenkymmentä senttiä korkeammalla. Ronttaan tavarani Veli-Matin teltan etuvälikköön, "apsidiin" ja pyöritän telttani kokonaisena yli pajupuskien ja keplottelen ja ruhjon sen puiden runkojen lomitse kuivan näköisten pikkukivien päälle. Hyvä paikka. On tietysti säkkipimeää, sataa maltillisesti. Käyn vielä katsomassa kajakit, Veli-Matti ilmestyy rantaan myös. Vedämme paatit tasaisella rannalla edes hiukan ylemmäs ja siirrämme keulaköyden kiinnityksen tukevampaan puskaan. Sadeasu oli jo edellisestä teltan siirrosta märkä päältä, nyt märkä sisältä ja päältä. Kastelee tietysti yövaatteeni kosteiksi. Saappaani hörppäsi vettä, mutta onneksi vain hiukan. Jotenkin yöstäni tulee rauhaton ja vähäuninen vaikka makuupussiini pääsenkin. Puhelimen herätyksen plimputellessa maininkien pauhu ja tuulen tohina antavat jo osviittaa päivän kulusta. Meillä ei ole mitään asiaa tästä rannasta ulos eikä edessä näkyvälle seitsemän kilometrin ylitykselle sivutuuleen ja -maininkeihin. Kivikkoisesta rannasta ei ainakaan meidän kajakeillamme pääsisi tyrskyjen läpi edes ulos. Pienen luodon suojan puolellakin lyövät tyrskyt, mainingit taittuvat luodon ympäri ja lyövät komeasti vastakkain suojan puolen nurkkauksessa.

Aurinko paistaa, on mukavasti lämmin. Luovumme hutiloivasta optimismista. Lyhyt riskianalyysi ja sen jälkeen kannamme tyytyväisinä sekä kajakit että teltat luodon korkeimmalle kohdalle. Jäljistä päätellen vuosien myrskyt ovat jättäneet tämän kuivaksi. Tuuli pääsee tähän osalla voimastaan. Teltat kuivuvat samoin kaikki mahdolliset kamppeemme, jotka vihdoinkin voimme levitellä puiden oksille. Pakollinen lepopäivä tuntuu pian mukavalta, kun kaikki on taas kuivaa ja on turvallinen olo.

Luodon lounaisreunalla merenpohja on laakea. Mainingit pauhaavat vaahtoisina rintamina kohti rantaa. Tuuli on yltynyt kovaksi. Rantakivillä on välilä vaikea pysytellä pystyssä. Komeaa. Kunnon puhallus rannattomalta ulapalta eturivin paikalta seurattuna. Täältä pystymme hyvin näkemään seuraavalle melontapätkällemme ja voimme arvioida milloin meidän kannattaa lähteä.

Merisäätiedotus ei anna merkkejä sään paranemisesta. Taidamme joutua viettämään lepopäivän vielä huomennakin. Harmillista, kun meillä olisi tästä Tornioon vain kahden päivämatkan taival normaalikelillä.

Seuraavaksi kaivan salapoliisiromaanin vaatesäkin pohjalta.

Melontamatka 0 km

 

Jalostaahan kieltäymys

Kuva, kahvila ja camping Merihelmi on kilometrin päässä mutta mehän emme noihin houkutuksiin mene.

Tiistai 4.9.2012, illalla, luoto Olhavan ja Simon välissä, kilometri mantereelle, Vatunginniemeen 7 km luoteeseen

Haukiputaalla heräsimme sumuiseen aamuun. Leuto tuuli kävi etelästä,mutta sumu vain pysyi. Näkyvyyttä oli vain satakunta metriä. Sumussa oli mielenkiintoista edetä, kun tiesimme koko ajan missä olimme ja saatoimme pysytellä veneväylien ulkopuolella. Olimme asettaneet reittimme kartalliseen GPSäämme, varmistimme merikartalla ja kompassilla. Tietysti on hiukan työlästä vahtia pikkulaitteen näyttöä ja omaa suuntaansa sieltä. Meloessa on tavallisissa tilanteissa rento olo, kun edessä on jokin kiintopiste ja voi rauhassa antaa keulan vaeltaa kiintopisteen molemmin puolin. Tunnin kuluttua sumu alkoi hälvetä meren puolelta ja paljastaa saaria, jotka aurinko saman tien valaisi. Näkyvyys oli nyt todella hyvä. Syksyisen sään terävyyttä.

Matalikolla edessämme oli hylkeenmuotoinen kivi. Hyljehän se oli, halli. Vasta ensimmäinen koko pitkällä reissullamme. Se oli rauhallinen ja päästi meidät noin sadan metrin päähän ennen kuin vipusi itsensä veteen.

Iijokisuu oli tietysti taas hyvin matalaa aluetta hiekkasärkkineen ja kivikoineen. Edustan karien ja luotojen väleissä näkyi pyydyksiä ja niitä kokemassa useampikin kalastaja. Näytti ammattimaiselta työltä enemmän kuin kotitarvekalastukselta. Appiukon nuoruusvuosina kalastus tuntui olleen merkittävä elinkeino monelle Iin jokisuussa, lohet nousivat ja niillä kävi kauppa. Nyt on liki joka joki padottu ja nuo elinkeinot ovat kaventuneet. Tuntuu hyvältä nähdä, että jotakin on jäljellä. Syökää kotimaista kalaa jos sitä jossain myydään.

Etelätuuli yltyi, se ei ollut kovin voimakas, mutta saarettomilla rannoilla se tuo aaltoja kaukaa. Olimme aikoneet edetä Vatunginniemeen, mutta saimme kyliksemme kantta pyyhkivistä aalloista ja rantauduimme pienelle luodolle. Vasta kuivat vaatteet vaihdettuamme huomasimme, että vastarannalla on campingalue ja tienvarresta tuttu kahvila. Emme kuitenkaan enää lähteneet vesille. Teltat vain pystyyn rantakaistaleen vihreälle ja ruoanlaittoon. Tarkistimme vielä netistä merenpinnan korkeuden vaihtelun. Kemissä näytti nousua tänään, mutta on juuri kääntynyt laskuun. Teltta pysynee kuivilla mutta täytyy vielä seurata.

Nyt illalla alkoi sataa.

Vesihän nousi. Siirsimme teltat keskemmälle luotoa. Aika pusikkoista.

Melontamatka Haukipudas - Olhava, 34,9 km

 

Itäisen rannikkokaupungin sivuutus

Kuva, lauttasatama Hailuodossa, kahvila ei ollutkaan auki, omien eväiden syönti sallittu.

Maanantai 3.9.2012, illalla, Haukipudas, Martinlahti, venesataman vieressä.

Aamulla Varessäikällä oli ilo syödä aamupuuro ja järjestellä kartat tuulensuojassa keittokatoksessa. Teltat olimme pystyttäneet tuulensuojaan sen viereen. Olemme sujuvasti sisäistäneet leiriytymistavan, joka täällä vähäsaarisessa, usein kivikkorantaisessa ympäristössä on aika ylivoimainen. Ihmisen tekemiä rakenteita viisas hyödyntää. Jossain Saaristomerellä voi harrastaa eräretkeilyä kallioluodolla ilman kesämökkiä näköpiirissä.

Kun läksimme liikkeelle oli hyvin heikko eteläinen tuuli ja aurinkokin tuli esiin. Loistosää siis. Pyrimme nyt edistämään matkantekoa ja valitsimme pitkiä ylityksiä niemen kärjestä toiseen. Suunnittelemamme biotauko Hailuodon kaakkoiseen niemennokkaan ei toteutunut ihan täydellisesti, kun emme onnistuneet pääsemään rantaan asti hiekkasärkken vuoksi.

Rantojen edustalla ja särkillä seisoksimassa näkyi joutsenia paljon. Jos laskemaan olisi käynyt, olisi sata täyttynyt.

Hailuodon läntisestä kärjestä jatkoimme saarien välitse ja mutkittelevaa syväväylää väistellen kohti mannerta. Tuon Helsinkiä itäisemmän (!) rannikkokaupungin Oulun, jätimme horisontin taa oikealle puolellemme. Tehtaiden savupiiput ja tuulimyllyt vain näkyivät.

Illalla virisi lännen puoleinen tuuli. Sillä on tilaa nostaa aaltoja täysiin avoimella merellä. Seuraavien päivien sää jännittää. Toteutuvatko ennustellut kovat lounaissuunnan tuulet? Joudummeko säätä pitämään vielä? Ystävät ovat toimittaneet automme VR:n autojunaan, joka on tänään jo kuljettanut auton Ouluun meitä odottamaan. Tarkoitus on Torniosta matkustaa bussilla hakemaan auto.

Ilta hämärtyy Haukiputaalla. Joutsen lentää toitottaen rannan yläpuolella. Eteläpuolella sorsastajan haulikko paukkuu nopeasti neljä kertaa. Pohjoispuolella kolmen pamauksen sarja. Toivottavasti lajin määritys onnistuu hämärässäkin.

Melontamatka Varessäikkä - Hailuoto - Haukipudas 46,1 km.

 

Seuramatkapäivä

Kuva, oppaamme Jouko ja Antti vaatteiden vaihdossa retkensä jälleena Tauvossa.

Sunnuntai 2.9.2012, ilta. Varessäikkä, Siikajoki, Hailuodon eteläpuolella.

Aamulla Piehingissä oli heikko tuuli ja sateenuhkainen päivä tulossa.

Meloimme Raahen edustan tuulimyllyjen luo. Sopimuksemme mukaisesti tapasimme Raahen alueen melojista Antin ja Joukon siellä kajakkeneen. He olivat ystävällisesti tarjoutuneet opastamaan meidät kaupunkiin ja edelleen matkaan.

Olipa mukava saada vapautus navigoinnista ja samalla kuulla kaikkea Raahesta, niin terästehtaan tuotantoprosessista kuin legendoja Oolannin sodan englantilaistihutöistä. Kaupungin rannassa meitä odotti Mari, joka kyyditsi meidät kauppaan. Nimenomaan sellaiseen, joka oli auki nyt sunnuntaiaamuna.

Melojaa ilahduttaen on kaupungin pohjoisen osan poikki kymmenisen vuotta siten kaivettu kanava. Opastettu matkamme suuntautui sen kautta hienosti koilliseen tähtäävälle selälle.

Kun kerran melontakeli oli tänään suotuisa, poltteli meitä tarve saada matkaa aikaiseksi. Pyysimme paikallisoppaitamme ohjaamaan meidät suoraan kohti 12 kilometrin päässä olevaa Tauvon niemeä. Meno oli joutuisaa sivumyötäisessä tuulessa. Pidimme Tauvon kalasataman suojassa lounastauon. Oppaita odotti siellä herrasmiesretkeilyn tyyliin kyyti kotiin. Meillä saattoi olla hiukan kademielinen olo, kun ajattelimme heitä kuivissa vaatteissa lämpimässä autossa, mutta tottahan tuo unohtui kun saimme jalat taas kylmältä suojaan kannen alle ja melan heilumaan lämpimästi. Tauoilla tuppaa näillä säillä tulemaan kylmä. Märkien melontakamppeiden päälle ei minulla ole vedettävissä mitään taukotakkia, eikä perusteellinen vaatteiden vaihto ole mielekästä. Pitäisi olla jokin hypotermiapussi, jonka vain vetäisisi istuma-aukon sivusta rannalle noustessaan.

Rannat ovat taas laajalti hiekkaa ja vedet matalia. Rannan koivuissa näkyy jo värien muutoksia. Lehtivihreän jemmaaminen ensi kesää varten on käynnistynyt. Talven hiipimisen merkeksi minä tulkitsen myös joutsenten löyhät parvet, jotka varmaan ovat hiljalleen matkalla etelään. Edestämme nousee jatkuvasti ilmaan kolmisenkymmenen linnun joukko. Pyrkil aina nousemaan vastatuuleen, kääntyy myötäiseen ja laskeutuu. Kun me matkaamme nyt myötäiseen, sama toitotus ja läpsytys toistuu kerta toisensa jälkeen. Ehkä tuo pelisilmän puute johtuu siitä, että nämä linnut mahtavat olla nuoria, vielä pesimättömiä kiertelijöitä.

Siikajoen suun edustalla on mahdottoman matalaa. Olemme juuttua kiinni hiekkaan. Käännämme ulospäin. Kaukana rannasta kohtamme silti matalia särkkiä, mutta onnistumme luovimaan niiden välitse. Outoa kohdata satojen metrien päässä rannasta laidunmaan aitaa pitkät pätkät. Tuskin se elikoita varten on. Sen täytyy olla jonkinmoista kalanpyydystä varten rakennettua tukirakennelmaa.

Yöpaikka meillä on Varessäikän kalasatamassa/uimarannalla. Täällä avoimella rannikolla kala- ja venesatamat ovat toden totta paikkoja, joissa pystyy rantautumaan ja löytämään tasaisen paikan teltalleen. Ja satamat on merkitty karttaankin, ainakin isommat.

Melontamatka, Piehinki - Raahe - Varessäikkä 47,9 km

Saareton rannikko

Kuva, tauolla Pyhäjoen suistossa.

Lauantai 1.9.2012, illalla, Piehinki, n. 15 km Raahesta etelään, kalastus- ja venesatama. Kajakit vesillelaskuluiskassa, teltat vajojen vieressä.

Aamulla Kalajoella tuuli kaakosta, siis mantereen puolelta tällä rannikon osalla. Kuitenkin mereltä tuli maininkeja vinosti rantaan. Matalalla rannalla ne saattoivat kohota taas yllättävän suuriksil. Murtuipa yksi maininki sivulta kajakin päällekin. Melalla tukeminen oli tarpeen. On meille arvoitus, miten nuo mainingit ovat syntyneet, kaakkoistuulella tulee maininkeja lounaasta. Ehkä ne tulevat kaukaakin. Tuulen synnyttämät aallot ja ulapan mainingit olivat suorassa kulmassa toisiaan vasten. Tämä synnytti paikoin vahvan ristiaallokon, jossa meno oli aika pomppuista.

Joutsenia näkyi iso parvi. Edellisinä päivinä on näkynyt harmaalokkeja paikoin suurina parvina, sekä aikuisia että nuoria lintuja. Varmaan vaeltelevat ennen muuttoa.

Kalajoelta pohjoiseen eri koko rannikolla ole paljoa saaria,paikoin on kymmeniä kilometrejä ilman yhden yhtä saarta. Maisemat ovat avarat, mutta rannikko on hyvin avoin tuulille.

Päivän melontamatka.Kalajoen p-puolelta - Piehinki 38,4 km

Hiekkarantoja ja hiekkapohjia

Kuva, Kalajoella riittää hiekkarantoja, matalia hiekkapohjaisia merialueita ja niissä hiekkasärkkiä

Perjantai 31.8.2012, Kalajoki, n. 5 km keskustasta pohjoiseen.

Yöllä tuuli kovaa kaakosta, aamulla oli jo hiukan laantunut. Opimme koleana aamuna arvostamaan Ohtakarin leirintäalueen palveluita. Siellä on lämmin WC ja suihkuhuone.

Melonta sujui yllätyksittä vaikka tuulta olikin kohtalaisesti. Reittimme oli mutkainen ja tuuli oli enimmäkseen sivusta. Onneksi ei ulapalta vaan mantereelta. Pitkien lahtien pohjasta puhaltaessaan se ehti kyllä työntää reipasta, terävää aaltoa.

Kalajoen tienoiden melontakartasta olimme Kokkolasta saaneet kopion. Siinä oli merkittynä Rahjan saariston veneilyväylä, josta merikartta ei mainitse mitään. Osasimme nyt seurata tuota viittapolkua meille sopivia pätkiä.

Kalajoella pidimme tauon hiekkaisella rannalla. Kuten Lohtajalla niin täälläkin huvittaisi kunnolla tutustua tuohon erikoiseen ympäristöön. Kuitenkin on myönnettävä, ettei teltan pystyttäminen terävälehtisen rantavehnäkasvuston sekaan hienolle, joka paikkaan tunkeutuvalle ja tarttuvalle hiekalle tuntunut enää mitenkään houkttelevalta ajatukselta.

Jatkoimme ohi Kalajoen taajaman ja ranta muuttui taas matalaksi.ja kiviseksi. Onneksi vastaan tuli alue jota oli pengerretty, siinä saisi teltan kuivalle alustalle ja kajakit vedetyksi maihin

Luulimme kauempana taustalla olevan kesämökin omistajan tehneen tällaista rannan muokkaustyötä. Päätimme kuitenkin kysyä lupaa yöpyä hänen rannassaan. Kannatti mennä kysymään. Saimme luvan, mutta samalla kuulimme, ettei ranta eikä työ olutkaan hänen. Alueen omisti jakokunta ja se oli kunnostettu yleiseen käyttöön virkistysalueeksi. Siis suorastaan kuin meitä varten. Varmaan maan jatkuva kohoaminen on tämänkin takana; on jakokunta ja rantojen muokkaamiseen on tällaisia tarpeita.

Melontamatka, Ohtakari - Kalajoki 43,4 km

Pohjoismaiden pisin hiekkaranta

Kuva, vielä on kesä, lounastauko Pirskerissä

Edellisillan pyykkäyksessä meni pitkään, mutta nyt voimme nauttia ylellisyydestä vetää puhtaat ja kuivat melontavaatteet päälle. Nukumme pitkään ja lopulta olemme vesillä vasta puolen päivän aikaan.

Päivä kirkastui aurinkoiseksi. Puuskainen kaakkoistuuli oli kiemuraisella reitillämme suuren osan matkaa myötäinen, mutta myös sivu- ja väliin vastatuuli.

Uusi tämän alueen melontakartta vei voiton merikartasta ainakin erään Norrevelnin eteläkärjessä. Melontakartan mukaan saaren mantereesta erottava salmi on kivikkoa, merikartan mukaan juuri siinä salmessa ei ole ainuttakaan kiveä. Uskoimme merikarttaa ja löysimme itsemme lähes läpipääsemättömästä kivikosta. Viralliseen tietolähteeseenkään ei ole noin vain luottaminen.

Pirskerin rannassa juttelemme erään miehen kanssa ja opimme, että Lohtajan yli 8 km pitkä hiekkaranta on Pohjoismaiden pituusennätyksen haltija. Koko ranta on puolustuslaitoksen hallussa. Ehkäpä siksi se on kokonaisena ja aika rakentamattomana säilynytkin. Varusmiesaikanani olin tuolla leirillä ja olin ihan lumoutunut itse paikasta hiekkadyyneineen ja loputtomine rantoineen. Nyt pitkin noita rantoja meloessa tuntuu, että tänne täytyisi voida jäädä pariksi päiväksi, leiriytyä ja tehdä kilometrien vaelluksia läpi alueen. Emme tohdi edes nousta maihin, kun arvaamme törmäävämme uhkaileviin kieltotauluihin.

Jatkamme matkaa Ohtakariin, jossa joudumme sitten yöpymään leirintään erityisesti osoitetulla alueella. Kajakit luiskasta ylös ja teltat viereen tien tuntumaan. Iltateelle vielä hetken auki olevaan kahvioon.

Melontamatka Kokkola - Ohtakari 41,3 km

 

Lämmintä sisätilaa

Keskiviikko, 29.8.2012, Kokkolan campingalue. Olemme majoittuneet suihkulliseen mökkiin.

Kuva 1. Aamupuuron valmistus saaren rantakalliolla.

Kuva 2. Varusteiden kuivatusta. Valitettavasti kaupunkireissun aikana tuli sade ja verannan kaiteelle jätetyt vain kosteatkin varusteet ovat nyt märkiä.

Aamu lupailee tyyntä päivää. Matka jatkuu yhä makean veden altaalla, Luodon järvellä. Aluksi meloimme kapeita kiemuraisia vesialueita ja matalia kasvillisuuden peittämiä lahtia, todellisia lintuparatiiseja. Altaan rajaava penger ja sulku tulivat vastaan viitisen kilometriä ennen Kokkolan satamaa, Ykspihlajaa. Humuksen värjäämä allasvesi vaihtui taas kirkkaaksi merivedeksi.

Kokkolastakin näkyy merelle vain hyvin teollinen näkymä, iso satama, läjiä hiiltä, hiekkaa ja jotakin muuta vastaavaa. Isoja tehtaita, valtavia aallonmurtajarakenteita. Satama on alunperin täälläkin rakennettu hyvin suojaiseen paikkaan, lahden pohjukkaan. Maan kohoaminen ja laivojen kasvu ovat siirtäneet sataman ulommaksi, avomeren ääreen. Satama olisi hyvin ikävä ohitettava esimerkiksi eilisten pohjoisen puoleisten maininkien aikaan. Nyt täysin tyynessä, olemattoman laivaliikenteen aikaan oli vain ihan mielenkiintoista.

Meloimme sen suojaisen lahukan pohjaan, hiekkarannalle, joka nyt jo vähän koleassa säässä oli täysin autio. Campingalue on ihme kyllä toiminnassa vielä tämän viikon. Varasimme mökin ja saimme vielä ystävällisen autokyydin tavaroillemme, kajakkeja kun emme pystyneet tuomaan lähelle. Aluetta halkova kapea salmi oli puomitettu valitettavasti.

Kaupungilla tapasimme Kokkolan melojista Sarin, joka lahjoitti meille uunituoreen melontakartan alueesta. Saimme vihjeitä yöpymispaikoista seuraaville matkamme jaksoille. Kiitokset!

Syömään ravintolaan, kauppaan, pyykkitupaan, täyttä touhua koko ilta.

Melontamatka Stora Stengrundet - Kokkola 24 km

Mainingeissa

Tiistai, 28.8.2012, ilmeisesti Kokkolan kunnassa, n. 5 km Öjasta etelään, pieni saari Storstenöretin itäpuolella. Pyysimme luvan yöpyä erään mökin lähellä olevalla rantakalliolla. Joutsen lentää toitottaen tyynessä illassa.

Aamulla Torsönissä oli tyyntä. Rantatyrskyjen pauhu kantautui yhä leiriimme. Läksimme liikkeelle ajatuksella, että katsomme onko meri rauhallinen. Saarien suojassa eteneminen on täällä mahdotonta

Heti ensimmäisen saaren suojan puolelle jäi pääsemättä, salmi oli kivien täyttämä ja saaren kärjen matalikko murtuvine tyrskyineen pakotti meidät kiireen vilkkaan kääntymään meren puolelle

Siellä syvemmässä vedessä olikin ihan kohtuullista. Kun jatkoimme, mainingit alkoivat kasvaa. Koko merialue on ilmeisen matalaa. Mainingit olivat varsin hyväkäytöksisiä, nousivat ja laskivat. Mutta ne olivat todella suuria ja pakottivat metsät herpaantumattomaan tarkkaavaisuuteen. Samalla oli pidettävä silmällä kareja ja pauhaavia matalikoita. Alkoi tulla hiki. Takaisin ei ollut oikein kääntymistä. Jatkoimme vain kohti seuraavaa, etäistä saarta ja sen suojan puolta. Suojan puolen edessä oli kuitenkin laaja, koukeroinen kivikko, josta oli päästävä läpi myötäaallokossa. Meno oli kuin kosken laskussa; valitse tarkkaan reittisi, väistele kivet ja toivo, että reittisi on hyvä.Veli-Matin reitti oli hyvä, mutta minulla varmaan nostoevä osui kiveen ennen kun olin vetänyt sitä sisään. Vaijeri varmaan taipui, kun evän sisäänvedossa loppusentit ovat nyt tiukat eikä ulostyöntö säilytysasennosta onnistu. Teimme pikakorjauksen: reikä evän päähän, siihen nyöri, josta evän voi rannasta lähtiessä nykäistä pilkistämään kotelosta, mistä asennosta sitä pysyy säätämään vaijerilla. Vähän kömpelöä, mutta toimii, kun varavaijeria eikä katkaisupihtejä ole työkalupakissa.

Kun pääsimme jatkamaan matkaa, olivat mainingit jo suuresti hiipuneet. Mutta oli säällä vielä yksi käänne tarjottavanaan. Merellä näkyi matalalla tummia pilviä. Merisumua huomasi Veli-Matti kokeneena. Olimme juuri sopivasti niemen kärjen kohdalla tauolle rantautumassa, kun sumu vyöryi päälle. Näkyvyys säilyi sentään muutamassa kymmenessä metrissä,tämä sumu ei ollut kaikkein hurjinta sorttia. Eikä se myöskään kestänyt kymmentä minuuttia pidempään.

Pietarsaaren ohitimme, vain sataman ja paperitehtaan näimme. Lisäksi kohtasimme väylällä yhden ilmeisesti Nautorilta lähteneen hyvin suurikokoisen takilattoman purjeveneen. Aika erikoisen näköinen alus.

Pietarsaaren jälkeen meidän olisi pitänyt ymmärtää siirtyvämme padottuun makeavesialtaaseen. Juttu tuli meille kuitenkin yllätyksenä. Yritimme erään salmen kautta, mutta törmäsimme vain laskuputkesta ryöpyävään veteen. Samalla tulimme yllättäneeksi tuon rauhaisan poukaman valloittaneen merimetson. Iso lintu hämmentyi täysin, ei pystynyt nousemaan lentoon, yritti kannelle, puri melaa, lopulta yritteli sukeltaa, jolloin me onnistuimme kääntämään kajakkimme ja pakenemaan.

Melontamatka Torsön - Storstenören, 44,0 km

Maininkien pauhussa

Kuva, sataa, kajakit on kannettu rantakivien yli heinikkoon, kevyt sadekatos, "tarppi" on jo pingotettu. Teltan pystytys käynnissä

Maanantai 27.8.2012, Torsön, avomeren reunalla, Uudenkaarlepyyn luoteispuolella.

Tuntuu todella hyvältä maata selällään teltassa ja kuunnella maininkien pauhua ja välillä sateen ropinaa. Olimme tänään hyvän sään aikaan liikkeellä. Kova tuuli puhkesi vasta leiriydyttyämme suojaiseen lahteen avomeren äärellä.

Rantautuessamme satoi. Sade ja märkyys on todella kiusa telttoja pystyttäessä tai purkaessa tai muuten tavaroita käsitellessä. Meloessa ei sateesta ole yleensä haittaa. Kajakista ei vain huvittaisi nousta pois.

Tänään sää oli melomiseen ihanteellinen. Rannat olivat erityisen kauniita avomeren reunalla Vexalan tienoilta pohjoiseen. Hiekkaisia poukamia kallioiden välissä. Komeita karuja rantakallioita, joista näki tyrskyjen lyövän pitkälle kunnon länsituulen puhaltaessa aavalta. Kuvittelimme itsemme istumassa kallion pikkumökissä ikkunan ääressä, kahvikuppi kädessä myrskyä tuijottaen. Vuokrata halutaan, sopiva mökki.

Merikotkia näkyy tuon tuosta ja välillä hyvin läheltä. Joutsenia, mutta ei enää kyhmyjoutsenia. Näimme taas samanlaisen pienen "valtamerilinnun", jollaista ihmettelemme Hankoniemen kärjessä. Pieni rohkea pystypyrstöinen, kaitanokkainen sukeltaja.

Melontamatka Vöyrin Hällnäs - Torsön 43,4 km

Suunta itään

Sunnuntai, 26.8.2012, Vöyri

Aamu oli taas kolea. Auringon lämpö alkoi aamupäivän aikana kuitenkin tuntua ihan kesäiselltä taas. Tuuli oli vähäistä ja tyyntyi välillä kokonaan.

Vaasan jälkeen rannikon linja kääntyy hetkeksi itäänpäin. Me valitsemme kurssimme kulkemaan saariston läpi. Olisimme voineet valita myös avomeren reunan ja ylittää suuria selkiä ainakin suotuisalla kelillä. Sisäsaaristossa kuitenkin näkee enemmän erilaisia maisemia ja riskitkin ovat pienempiä.

Iltapäivällä alkaa olla sateisen näköistä, ukkosen jyrinää kuuluu. Ukkoselta säästummessa, mutta melkoisen rankkasateen saamme niskaamme. Sataa lyhyin tauoin iltaan saakka.

Vesi on täällä edelleen hyvin kirkasta. Kuitenkin paikoin ikäänkuin humuksen värjäämää. Onkohan täällä ollut paljon soiden ojitusta tai turvetuotantoa?

Melontapaita on pitkän pesutauon takia suolaantanut ja tuntuu kosteassa ilmanalassa aina märältä.

Rantoja reunustaa kaikkialla tuuhea ruovikko. Saaret ovat hyvin kivisul. Sateen valuessa etsimme leiriytymispaikkaa, mutta emme löydä mieluisaa millään. Lopulta päädymme Vöyrin (Vörå) venekerhon vierasvenesatamaab. Teltat pystyyn nurmelle ja sateen aikana ruokatauolle syömään kioskin katetun terassin suojiin kunnon kebabateria.

Melontamatka, Västra Harrbådan - Vörå båtklubb, 44,0 km

Kesäkauden päättäjäisissä

Kuva, evästauolla, Raippaluodon silta taustalla. Silloista pitävä varmaan näkee Raippaluodon sillan sirona ja toimivan näköisenä.

Lauantai, 25.8.2012, Västra Harrbådan Vaasasta pohjoiseen, Iskmo Lillön pohjoispuolella

Nojailen isoon rantakiveen telttani vieressä. Kaunis ilta, aurinko on laskenut, kasvava puolikuu edessäni etelän suunnalla, matalalla jo. Nuotioita tuikkii rannoilla.. Vähän joka puolelta, lähelltä ja kaukaa nousee lyhyin välein ilotulitusraketti taivaalle. Kunnon pauketta. Heikko myötätuuli tuo äänen hyvin mukanaan. Täällä juhlitaan kesäkauden päättäjäisiä. On elokuun viimeinen viikonloppu Pohjanlahden rannalla.

Sää on ollut hyvä, aurinkoinen, lämmin ja tyyni tai heikkotuulinen.

Nukuimme myöhän ja meloimme salmen yli Palosaareen postiin ja kauppaan. Postissa meille oli paketti, virtavarasto puhelimen useampaa lataamista varten. Aurinkolaturihan meni rikki, tämän kanssa saatan selvitä Tornioon asti.

Konditoriaan tietysti pullakahveille. Sorruimme ottamaan saman tien toisenkin kierroksen. Oli niin hyviä leipomuksia.

Vaasan rannoilla on paljon kesämökkejä ja perinne näyttää olleen pitkä, vanhan ajan huviloita näkyi paljon kaupungin lähellä. Ilotulitus ja pauke jatkuu täällä edelleen pitkin mökkirantoja.

Melontamatka Vaskiluoto - Västra Harrbådan 25, 4 km.

Kurkia

 

Kuva, tukeva lounas Moikipäässä vaatii keskittymistä.

Perjantai, 24.8.2012, illalla Vaasan Vaskiluodossa leirintäalueella

Peilityyntä. Korsnäsissä vesi on todella kirkasta. Rantavedet ovat valtavan matalia ja kivisiä.

Iso merihanhiparvi menee lännen - etelän suuntaan. Näemme lisää joutsenia. Alkaa jo kiinnostaa onko täällä pohjoisraja kyhmyjoutsenelle ja alkaa joutsenen alue. Näemme joutsenpoikueen, neljä poikasta. Ovat varsin pelottomia, toisin kuin kyhmyjoutsenet.

Useita merikotkia jälleen. Tämän päivän lintu on kuitenkin kurki. Näemme kymmenisen kurkiparvea. Vaikea sanoa mihin ovat matkalla vai kiertelevätkö vain. Tapansa mukaan toitottavat. Lähimpää lentävistä parvista kuuluu myös vaimeampi rupattelu ja jälkeen jää siipien havina.

Illaksi varasimme puhelimella mökin Vaasan Vaskiluodon leirintäalueelta. Netissä on alueelle virheellinen osoite. Kiertelemme ja myöhästymme, emmekä pääsekään mökkiin. No, täytyy sitten vain laittaa teltta pystyyn

Melontamatka, Korsnäs - Vaskiluoto 59,6 km

 

Kalasatama

Kuva, leirimme illalla Korsnäsin kalasatamassa.

Torstai 23.8.2012, Korsnäs, kalasatama.

Aamu oli aurinkoinen ja peilityyni. Aurinko nousee vasta kuuden maissa ja lämmittää kunnolla kahdeksan kieppeillä. Syyspäiväntasaukseen on enää kuukausi aikaa. Mikäli on tyyntä on kaste voimakasta. Teltta täytyy useimmiten pakata märkänä kyytiin

On mukavaa päästä matkaan kaiken aamuaskaroinnin jälkeen

Varsinkin, kun meri on peilityyni, kauempansa on komeita kauniin ilman cumuluksia kuvastumassa vedenkalvoon ja kanootti liukuu kuin vastuksetta.

Vedämme reittimme pienten salmien kautta. Mökkejä on paljon, runsaasti erilaisia variaatioita ja maiseman käsittelytyylejä. Jännitämme kahden pengertien kohdalla onko niihin tehty kajakin mentävä silta-aukko. Onneksi oli.

Näimme merikotkia, useita. Ovatkohan tottuneet ihmisiin, kovin rohkeasti kaarsivat tai laskeutuivat kovin lähelle. Merihanhia on eilen ja tänään näkynyt parvissa lentämässä etelän suuntaan.

Sääennusteen mukaisesti tuuli voimistui ja oli meille vastainen. Avomeren reunass aaallokko on jo voimakas ja tökkäyttää vauhtimme. Saaria on kovin vähän antamaan tuulensuojaa. Korsnäsin kohdalla ne vähätkin loppuvat ja jatkaminen on suivaisaa, kun leiripaika löytäminen avoimelta, tiuhamökkiseltä rannalta on hyvin epävarmaa.

Pujahdamme kalasatamaan aallonmurtajan aukosta. Laiturilla kaksi miestä selvittelee ahvenverkkoja, kolmas on juttukaverina. Kyselemme hyviä paikkoja leiriytymiseen. Kuulemme ulompana saaressa olevan autiotuvan, mutta keskustelu päätyy ehdottamaan meille yksinkertaisesti tätä satamaa leiriksi. Ja voimmepa käyttää vieraanvaraisella tarjouksella satamarakennuksen eräitä tiloja hyväksi. Loistomahdollisuus. Illan mitaan tapaamme ihmisiä, käymme muutaman innostuneen keskustelunkin. Saapas nähdä minkälainen vuorokausirytmi tässä paikassa on

Melontamatka Mellanbådan - Korsnäs 31,0 km.

 

--

 

Seppo Sihvonen

 

Leivoskahvipäivä

Kuva, leiri Mellanbådan, saarissa näkee aina silloin tällöin hienoja jääkauden ja meren lajittelemia kivipeltoja

Keskiviikko, 22.8.2012, Mellanbådan, viitisentoista km Kaskisen pohjoispuolella.

Öinen luoteistuuli oli aamulla jo laantunut. Mainingit olivat kuitenkin hyvin voimissaan. Niin kuin vihdoin mekin kaksi tervettä, vaikka aluksi aamun kankeata melojaa.

Kristiinankaupungin rannassa oleva valtava hillivoimala oli jo pitkään ollut hyvä maamerkki. Mieli olisi tehnyt mennä kauniiksi muistamaamme kaupunkiin aamukahville, mutta kurssiimme olisi tullut melko mutka. Suuntasmme ohitse. Aavalta rauhallisesti vaeltavat mainingit kasvavat äkkiä ainakin kaksinkertaisiksi matalassa. Kolmimetriseksi merkitty vesialue on jo riittävän matala. Vaihtelevia maininkeja ja ristiaallokoa, mutta pian rauhallista sileätä, kun pääsemme kilometrien pituiseen salmeen, jonka itäreunalla Kaskinen on.

Täällä kaikki näyttää olevan melojan mittakaavaan sopivaa. Satama on ainakin pari kilometriä pitkä, kaikki mukavasti näkyvillä rauhallisesti melovalle. Kalastusaluksia laiturissa, yhtä huolletaan. Merivartioston partiovene saapuu jämptisti oman laituriinsa. Kaksi hämähäkkimäistä nosturia lastaa trukkien tuomia isoja lautapaketteja hollantilaiseen sievään rahtialukseen. Malesialaisen näköinen kansimies katsoo meitä ylhäältä laivan kannelta ja vastaa tervehdykseeni kättään heilauttaen.. Satamaa tuntuu aina vain riittävän. On myös vanhoja, mutta hyvin huolettuja makasiineja. Täällä on aika siistin näköistä. Kysymme onkivilta papoilta ruokapaikkaa. Ihan pian lossin jälkeen onkin ilmiselvä, lupaavan näköinen "Sininen hetki" rantaravintola ja majatalo. Ja se on auki. Ihmeellistä kyllä kajakin saa rantaan, nurmikolle heti jykevän venelaiturin jälkeen. Jaahah, melojia, mistä matka, käykö lounaspöytä. Isäntä on tänä kesänä nähnyt muitakin rannikon melojia. Ja yrittää pilke silmäkulmassa antaa sellaisen vaikutelman, että avarille rannoille ja vapaaseen maailmaan toki meitä kaikkia mahtuu. Melomisen luonteesta hän kyllä tietää jotain oleellista, kun kiikuttaa pöytäämme kaupan päälle isot marjakakun palat kermavaahdon kera. Jälkiruokakahvin kanssa nautittavaksi. Ja me nautimme täysin rinnoin, ja vatsoin.

Salmesta aavan reunaan pujotellessamme kohtaamme joutsenparin. Ne keskustelevat hermostuneesti töräytellen meidän lähestyessämme. Mielenkiintoista, kyhmyjoutsenia olemme nähneet jatkuvasti mutta nämä taisivat olla ensimmäiset oikeat joutsenet tällä reissulla.

Tyvenessä on vaikea huomata ajoissa kiviä. Varsinkin vastavalossa. Etenimme hyvin varovasti eräässä kapeikossa, mutta silti onnistun ajamaan kivelle. Juuri sopivasti, että kajakki jää siihen, eikä vahvakaan peruutusyritys tuota tuloksia. Yksinään saattaisi olla aika pulassa. Nyt tietysti retkitoveri pystyy auttamaan minut pinteestä nostamalla keulasta ja lykkäämällä.

Oikaisu; eilinen leirimme oli nimettömäsal saaressa, jossa oli linjataulu karttatunnuksella Härkmeri. Lähin nimetty saari pohjoispuolella on Torngrundet.

Melontamatka Torngrundet - Mellanbådan 43,9 km

 

Liukuja

Tiistai, 21.8.2012, Härkmerisaari, n. 10 km Kristiinankaupungista etelään.

Kuva, tyrnin marjasato on kohta kypsä.

Aamulla oli yltyvä eteläinen- lounainen tuuli. Illalla olimme olleet laiskoja ja tarkistaneet merisään vasta leirin pystytettyämme. Ranta oli suojaisa illalla, mutta aamulla olisi tosi työ päästä kivikkorannasta kovaan maininkiin ulos. Kivikossa täyteen lastatun kajakin kantaminenkin rantaveteen olisi vaikeata kahdelta mieheltä. Kajakin pakkaaminen vesirajassa ei onnistuisi. Laiskanläksynä siirsimme kajakit illalla toiselle puolelle pientä saartamme ja sitten aamulla kannoimme leiritavarat kajakeille. Tyynessä oli hyvä pakata ja lähteä vaikka kivien välistä joutui sentin tarkasti pujottelemaan.

Valitsimme saarien suojassa kulkevan reitin ja seurasimme metrin syvyistä veneväylää. Kulku oli mukavaa, oli kuin viitoitettua polkua olisi astellut. Kapeassa salmessa, ruovikkomutkan takaa tuli kumivene, jolle hitaasta vauhdistaan huolimatta tuli kiire vetää pakkia päälle meidät huomatessaan. Kyydissä oli puolen tusinaa kunnon pelastuspukuihin sonnustautunutta miestä ja takana vielä jokunen pipopäinen. Kumiveneen kyljessä luki Pelastuslaitos. Olivatkohan olleet aallokkoa ihailemassa ja sisäväylää palaamassa

Me puolestamme siirryimme aallokkoon. Vankka sivutuuli maininkeineen, karinen ja kivikkoinen matala merialue pitivät meidät aivan äärimmäisen tarkkoina sivuuttaessamme Syndeskerin niemeä ja Sideby uddia. Pääsimme lopulta myötäiseen kurssiin ja meloimme lähekkäin kahden luodon välisestä kapeasta ja matalasta kohdasta. Takavasemmalta kuului "Nyt läksi!" Näen Veli-Matin laskettelevan alamäkeä valtavan myötämainingin rinteellä melalla tukien. Saman tien sama liuku alkaa minullakin. Purskahdamme nauruun. Saman tien pääsemme niemen taa Mainingeilta suojaan. Reipas myötätuuli vain lykkii meitä kivasti.

Kiilin venesatama on siisti paikka. Vierasvenelaiturikin, mutta ei sitten muuta. Syömme omia eväitä vanhan tuulimyllyn suojassa.

Kun pääsemme avoimelle selälle Kristiinankaupungin eteläpuolelle huomaamme tuulen olevan yhä voimissaan, myötäaallokko nousee teräväksi ja vaihtuu tuon tuostakin ristiaallokoksi. Takki alkaa olla tyhjänä, kun yhäkin pitäisi olla äärimmäisen tarkkaavaisena. Rantaudumme Härkmerisaaren rantaan.

Melontamatka Iso Sanskeri - Härkmerisaari 35,5 km

 

Rauhallista matkan tekoa

Maanantai 20.8.2012, Merikarvia, pikkuluoto Ison Sanskerin kaakkoispuolella, alle kilometrin päässä

Aamu oli kolea, koillistuuli puhalsi. Korkeapainesäätä kuitenkin parhaimmillaan, joten päivällä lämpeni, ja tuuli lauhtui olemattomiin.

Me kuitenkin meloimme rauhallisesti. Veli-Matin olkapää on jo paremmassa kunnossa, mutta minulla on kaksi päivää ollut vatsatauti, joka nyt alkaa jo väsyttää.

Uudeskerin pohjoispuolella näkyi paljon kalliorantoja ja rantautumiseen houkuttavia silokallioita.

Vedet ovat hyvin matalia ja kivikkoisia. Rantaa seurailee veneväylä, jonka syvyys on vain 1,0 metriä.

Heti kello 12 alkoi rannalta kuulua pauke. Vesilintujen metsästyskausi alkoi. Pauketta on kuulunut sen jälkeen jatkuvasti.

Poikkesimme Merikarvialle. Venesatamassa näkyi kaksi ravintolaa, mutta kumpikin oli kiinni. Meiltä jäivät kahvit juomatta. Turistikausi alkaa olla ohi.

Melontamatka Uudeskeri - Iso Sanskeri 29,4 km.

 

Saunailta

Sunnuntai, 19.8.2012, Pori, Baablingin lahti, Uudiskeri

Yö oli ollut tuulinen, aamulla tuuli lauhtui. Sateen uhkaa ja pientä sadetta läpi koko päivän. Onneksi oli aika lämmintä.

Leudon tuulen ansiosta saatoimme valita suoria reittejä niemen kärjestä toiseen tällä vähäsaarisella, suojattomalla osuudella. Etenimme rauhallista tahtia, jotta Veli-Matin olkapäällä olisi jotakin mahdollisuutta toipua.

Vaikka tuuli oli olematon, mainingit Porin edustalla olivat isoja. Reposaaren sataman suulla ristiaallokko ravisteli meitä aivan tarpeeksi. Matala merialue voimistaa jälleen kaikkia aaltoja. Jos todella tuuliksi olisi täällä varmaan hyvä pysyä poissa kaikkien ihmisten tekemien rakenteiden luota.

Reposaaren taakse päästyämme olemme kuin järvimaisemassa. On saaria ja salmia. Vedet ovat paikoitellen hyvin matala ja kivisiä. Itse Reposaaressa käymme kahvilla.

Baablingin lahdella katsastelemme saarteen rantoja yöpymispaikalsi. Sopiva paikka löytyykin, mutta valitettavasti se on suorastaan mökin pihapiirissä. Kysymme luvan yöpymiseen. Jonkin ajan kuluttua isäntäväki tulee veneellä leiriimme ja kutsuu saunaan. Tottahan menemme. Reissumme kiinnostaa ja pianhan me juttelemme saunomisen lomassa kaikesta mahdollisesta. Rattoisa ilta.

Melontamatka Hyviluoto - Uudiskeri 35,6 km

 

Trooppisissa vesissä

Kuva, illalla leirissä

Lauantai 18.8. 2012, Luvia, nimetön saari Hyviluodon kärjessä, lounaispuolessa melkein kiinni.

Heti aamulla aurinkoinen, lämmin sää, myötäinen lenseä tuuli. Veli-Matti tutkailee mikä muutos melontatyylissä voisi vaikuttaa myönteisesti olkapään kuntoon. Melan vaihto on ainakin yksi mahdollinen vaikuttava asia. Joka tapauksessa meloimme rauhallista vauhtia. Hyvissä myötäaalloissa on kestettävä kiusaus "Kun kanootin pyrstö nousee peffan takana.ja edessä laineet on matalana meinaa ihan automaattisesti tempaista melasta, jotta saisi tämän surffiin." Nautiskelijakin jaksaa malttaa mielensä, ja matkantekomme näyttää ainakin tänään sujuvan.

Olkiluodon ydinvoimala onkin yllättävän lähellä Raumaa. Kolmosreaktori näkyy todellakin olevan työmaana, saapa nähdä mikä prosessi sen kanssa vielä käydään ennen luovutusta tilaajalle. Mutta kaksikin reaktoria tuottaa yllättävän paljon hukkalämpöä. Voimalan edustan hyvin matalalla lahdella veden roiskeet tuntuvat lämpöisiltä. Kun kättään roikottaen alkaa asiaa seurata huomaa lämpötilan vain nousevan. Tottuneena lasten pyllyjen pesijänä olisin voinut väittää, että hyvin kelpaa, on se lähes kädenlämpöistä. Lahden etelään aukeava reuna on kivikkoista. Jos se olisi hiekkaa, niin täällä olisi hyvä paikka trooppiselle uimarantaelämälle ainakin tällä säällä. Minkähänlainen eliöstö tuossa lahdessa viihtyy?

Maisemat ovat laakeita, saaret ja merenpohja ovat loivia ja kivisiä. Matalikot suosivat merimetsojen pesimistä. Ainakin suuria parvia pakenee meitä pujotellessamme kivikkoisten karien lomassa. Kulkijat väylien ulkopuolella lienevät harvinaisia ja oudoksuttavat monia lintuja. Väylillä kulkeviin veneisiin ne taitavat väkisinkin tottua.

Silokalliot ovat tainneet hävitä. Kallioita on vähän näkyvissä ja kiviaines on rikkonaista. Kun saaret yhä vain harvenevat ovat rantautumis- ja leiriytymispaikat nyt kiven takana. Löydämme kuitenkin ihan kelpo paikan. Tästä näkyy hyvin reilun kymmenen kilometrin päässä oleva Säpin saari, samoin Porin Tahkoluoto voimalaitoksineen, vaikka sinne on kolmisenkymmentä kilometriä. Melontasuunta on siis ainakin selvä.

Melontamatka Rauma Poroholma - Luvia Hyviluoto 35,5 km.

Puutaloja ja kauneusunia

Kuva: vanhassa Raumassa

Perjantai 17.8.2012 Rauma, edelleen Poroholman camping-alue.

Sää on aurinkoinen, lämmin ja vähätuulinen. Nautimme kesäpäivästä Rauman kaupungissa ja pysymme toisenkin yön mökkimajoituksessa. Ensin apteekkiin, täydennämme tulehduskipulääkevarastoa. Sitten Rauman hienoon vanhaan kaupunkiin. Kävelemme nautinnollisen päämäärättömästi pitkin kaikkia eteen sattuvia hyvän fiiliksen antavia kujia. Täällä yksikerroksisten talojen ja hevoskärryille sopivien katujen seassa on vain jotenkin hyvä tallustella. Ihme, että tämä laaja alue on säilynyt läpi -60 ja -80 lukujen.

Käymme syömässä hyvin ja kiireettä torin reunan ravintolassa.

Raumasta jää turistille helposti mieleen museomainen vanha kaupunki. Eilen kaukaa mereltä tullessa näkyi täysin toisenlainen puoli: iso satama ja raskaat teolliset rakenteet. Monipuolinen ja elävä kaupunki siis kaiken järjen mukaan.

Camping-alueen lahdella ja nurmikentillä viihtyy nelikymmenpäinen valkoposkihanhien lauma. Komea joukko arktisia lintuja, jotka ovat tainneet valita vähän kevyemmän elämäntavan. Meitäkin alue viehättää, siisti ja toimiva. Tänään olemme ehtineet jo kolmeen otteeseen nauttia hyvät päiväunet.

Saapas kuitenkin nähdä minkälainen musiikkijuhla on luvassa, kun tuonne ravintolan terassille viritellään karaokeiltamia. Toivottavasti lopettamisajankohta pysyy järjestäjien hanskassa.

Aamulla aiomme lähteä liikkeelle. Sää tullee olemaan hyvä ja reittikin suojaisa. Veli-Matti yrittää rauhallisessa melonnassa etsiä kaikki asiat, joilla eliminoida olkapään kipeytyminen. V-Mn varamela on hänen vakiomelaansa isompi, mutta äärimmäisen tuttu, vanha hyvä työkalu. Ehkä jokin muuttuu hitusen, ja jonkin kriittisen paikan kuormitus vähenee. Olemme voineet konsultoida tuttavajoukon asiantuntijoita, mistä isot kiitokset.

Melontamatka tänään 0 km.