Seuramatkapäivä

Kuva, oppaamme Jouko ja Antti vaatteiden vaihdossa retkensä jälleena Tauvossa.

Sunnuntai 2.9.2012, ilta. Varessäikkä, Siikajoki, Hailuodon eteläpuolella.

Aamulla Piehingissä oli heikko tuuli ja sateenuhkainen päivä tulossa.

Meloimme Raahen edustan tuulimyllyjen luo. Sopimuksemme mukaisesti tapasimme Raahen alueen melojista Antin ja Joukon siellä kajakkeneen. He olivat ystävällisesti tarjoutuneet opastamaan meidät kaupunkiin ja edelleen matkaan.

Olipa mukava saada vapautus navigoinnista ja samalla kuulla kaikkea Raahesta, niin terästehtaan tuotantoprosessista kuin legendoja Oolannin sodan englantilaistihutöistä. Kaupungin rannassa meitä odotti Mari, joka kyyditsi meidät kauppaan. Nimenomaan sellaiseen, joka oli auki nyt sunnuntaiaamuna.

Melojaa ilahduttaen on kaupungin pohjoisen osan poikki kymmenisen vuotta siten kaivettu kanava. Opastettu matkamme suuntautui sen kautta hienosti koilliseen tähtäävälle selälle.

Kun kerran melontakeli oli tänään suotuisa, poltteli meitä tarve saada matkaa aikaiseksi. Pyysimme paikallisoppaitamme ohjaamaan meidät suoraan kohti 12 kilometrin päässä olevaa Tauvon niemeä. Meno oli joutuisaa sivumyötäisessä tuulessa. Pidimme Tauvon kalasataman suojassa lounastauon. Oppaita odotti siellä herrasmiesretkeilyn tyyliin kyyti kotiin. Meillä saattoi olla hiukan kademielinen olo, kun ajattelimme heitä kuivissa vaatteissa lämpimässä autossa, mutta tottahan tuo unohtui kun saimme jalat taas kylmältä suojaan kannen alle ja melan heilumaan lämpimästi. Tauoilla tuppaa näillä säillä tulemaan kylmä. Märkien melontakamppeiden päälle ei minulla ole vedettävissä mitään taukotakkia, eikä perusteellinen vaatteiden vaihto ole mielekästä. Pitäisi olla jokin hypotermiapussi, jonka vain vetäisisi istuma-aukon sivusta rannalle noustessaan.

Rannat ovat taas laajalti hiekkaa ja vedet matalia. Rannan koivuissa näkyy jo värien muutoksia. Lehtivihreän jemmaaminen ensi kesää varten on käynnistynyt. Talven hiipimisen merkeksi minä tulkitsen myös joutsenten löyhät parvet, jotka varmaan ovat hiljalleen matkalla etelään. Edestämme nousee jatkuvasti ilmaan kolmisenkymmenen linnun joukko. Pyrkil aina nousemaan vastatuuleen, kääntyy myötäiseen ja laskeutuu. Kun me matkaamme nyt myötäiseen, sama toitotus ja läpsytys toistuu kerta toisensa jälkeen. Ehkä tuo pelisilmän puute johtuu siitä, että nämä linnut mahtavat olla nuoria, vielä pesimättömiä kiertelijöitä.

Siikajoen suun edustalla on mahdottoman matalaa. Olemme juuttua kiinni hiekkaan. Käännämme ulospäin. Kaukana rannasta kohtamme silti matalia särkkiä, mutta onnistumme luovimaan niiden välitse. Outoa kohdata satojen metrien päässä rannasta laidunmaan aitaa pitkät pätkät. Tuskin se elikoita varten on. Sen täytyy olla jonkinmoista kalanpyydystä varten rakennettua tukirakennelmaa.

Yöpaikka meillä on Varessäikän kalasatamassa/uimarannalla. Täällä avoimella rannikolla kala- ja venesatamat ovat toden totta paikkoja, joissa pystyy rantautumaan ja löytämään tasaisen paikan teltalleen. Ja satamat on merkitty karttaankin, ainakin isommat.

Melontamatka, Piehinki - Raahe - Varessäikkä 47,9 km