Maininkien motittamana

Kuva, telttamme ja kajakkimme ovat nyt luodon korkeimmalla kohdalla. Myös pienet pirteät muurahaiset ovat sijoittaneet kotinsa kaikille korkeille kohdille. Vaatteet on ripustettu pitkin puiden oksia kuivumaan poutapäivän kovassa tuulessa.

Keskiviikko 5.9.2012 koko päivä edelleen samalla luondolla. Kartassa on nimikin, Koivuluodonmatala.

Onpas elämys. Yöllä vesi nousi edelleen, minun telttani alle rupesi ilmestymään lammikko. Veli-Matin teltan paikka on yhä kuiva,se on varmaan kolmisenkymmentä senttiä korkeammalla. Ronttaan tavarani Veli-Matin teltan etuvälikköön, "apsidiin" ja pyöritän telttani kokonaisena yli pajupuskien ja keplottelen ja ruhjon sen puiden runkojen lomitse kuivan näköisten pikkukivien päälle. Hyvä paikka. On tietysti säkkipimeää, sataa maltillisesti. Käyn vielä katsomassa kajakit, Veli-Matti ilmestyy rantaan myös. Vedämme paatit tasaisella rannalla edes hiukan ylemmäs ja siirrämme keulaköyden kiinnityksen tukevampaan puskaan. Sadeasu oli jo edellisestä teltan siirrosta märkä päältä, nyt märkä sisältä ja päältä. Kastelee tietysti yövaatteeni kosteiksi. Saappaani hörppäsi vettä, mutta onneksi vain hiukan. Jotenkin yöstäni tulee rauhaton ja vähäuninen vaikka makuupussiini pääsenkin. Puhelimen herätyksen plimputellessa maininkien pauhu ja tuulen tohina antavat jo osviittaa päivän kulusta. Meillä ei ole mitään asiaa tästä rannasta ulos eikä edessä näkyvälle seitsemän kilometrin ylitykselle sivutuuleen ja -maininkeihin. Kivikkoisesta rannasta ei ainakaan meidän kajakeillamme pääsisi tyrskyjen läpi edes ulos. Pienen luodon suojan puolellakin lyövät tyrskyt, mainingit taittuvat luodon ympäri ja lyövät komeasti vastakkain suojan puolen nurkkauksessa.

Aurinko paistaa, on mukavasti lämmin. Luovumme hutiloivasta optimismista. Lyhyt riskianalyysi ja sen jälkeen kannamme tyytyväisinä sekä kajakit että teltat luodon korkeimmalle kohdalle. Jäljistä päätellen vuosien myrskyt ovat jättäneet tämän kuivaksi. Tuuli pääsee tähän osalla voimastaan. Teltat kuivuvat samoin kaikki mahdolliset kamppeemme, jotka vihdoinkin voimme levitellä puiden oksille. Pakollinen lepopäivä tuntuu pian mukavalta, kun kaikki on taas kuivaa ja on turvallinen olo.

Luodon lounaisreunalla merenpohja on laakea. Mainingit pauhaavat vaahtoisina rintamina kohti rantaa. Tuuli on yltynyt kovaksi. Rantakivillä on välilä vaikea pysytellä pystyssä. Komeaa. Kunnon puhallus rannattomalta ulapalta eturivin paikalta seurattuna. Täältä pystymme hyvin näkemään seuraavalle melontapätkällemme ja voimme arvioida milloin meidän kannattaa lähteä.

Merisäätiedotus ei anna merkkejä sään paranemisesta. Taidamme joutua viettämään lepopäivän vielä huomennakin. Harmillista, kun meillä olisi tästä Tornioon vain kahden päivämatkan taival normaalikelillä.

Seuraavaksi kaivan salapoliisiromaanin vaatesäkin pohjalta.

Melontamatka 0 km