Kuva, leiri Mellanbådan, saarissa näkee aina silloin tällöin hienoja jääkauden ja meren lajittelemia kivipeltoja
Keskiviikko, 22.8.2012, Mellanbådan, viitisentoista km Kaskisen pohjoispuolella.
Öinen luoteistuuli oli aamulla jo laantunut. Mainingit olivat kuitenkin hyvin voimissaan. Niin kuin vihdoin mekin kaksi tervettä, vaikka aluksi aamun kankeata melojaa.
Kristiinankaupungin rannassa oleva valtava hillivoimala oli jo pitkään ollut hyvä maamerkki. Mieli olisi tehnyt mennä kauniiksi muistamaamme kaupunkiin aamukahville, mutta kurssiimme olisi tullut melko mutka. Suuntasmme ohitse. Aavalta rauhallisesti vaeltavat mainingit kasvavat äkkiä ainakin kaksinkertaisiksi matalassa. Kolmimetriseksi merkitty vesialue on jo riittävän matala. Vaihtelevia maininkeja ja ristiaallokoa, mutta pian rauhallista sileätä, kun pääsemme kilometrien pituiseen salmeen, jonka itäreunalla Kaskinen on.
Täällä kaikki näyttää olevan melojan mittakaavaan sopivaa. Satama on ainakin pari kilometriä pitkä, kaikki mukavasti näkyvillä rauhallisesti melovalle. Kalastusaluksia laiturissa, yhtä huolletaan. Merivartioston partiovene saapuu jämptisti oman laituriinsa. Kaksi hämähäkkimäistä nosturia lastaa trukkien tuomia isoja lautapaketteja hollantilaiseen sievään rahtialukseen. Malesialaisen näköinen kansimies katsoo meitä ylhäältä laivan kannelta ja vastaa tervehdykseeni kättään heilauttaen.. Satamaa tuntuu aina vain riittävän. On myös vanhoja, mutta hyvin huolettuja makasiineja. Täällä on aika siistin näköistä. Kysymme onkivilta papoilta ruokapaikkaa. Ihan pian lossin jälkeen onkin ilmiselvä, lupaavan näköinen "Sininen hetki" rantaravintola ja majatalo. Ja se on auki. Ihmeellistä kyllä kajakin saa rantaan, nurmikolle heti jykevän venelaiturin jälkeen. Jaahah, melojia, mistä matka, käykö lounaspöytä. Isäntä on tänä kesänä nähnyt muitakin rannikon melojia. Ja yrittää pilke silmäkulmassa antaa sellaisen vaikutelman, että avarille rannoille ja vapaaseen maailmaan toki meitä kaikkia mahtuu. Melomisen luonteesta hän kyllä tietää jotain oleellista, kun kiikuttaa pöytäämme kaupan päälle isot marjakakun palat kermavaahdon kera. Jälkiruokakahvin kanssa nautittavaksi. Ja me nautimme täysin rinnoin, ja vatsoin.
Salmesta aavan reunaan pujotellessamme kohtaamme joutsenparin. Ne keskustelevat hermostuneesti töräytellen meidän lähestyessämme. Mielenkiintoista, kyhmyjoutsenia olemme nähneet jatkuvasti mutta nämä taisivat olla ensimmäiset oikeat joutsenet tällä reissulla.
Tyvenessä on vaikea huomata ajoissa kiviä. Varsinkin vastavalossa. Etenimme hyvin varovasti eräässä kapeikossa, mutta silti onnistun ajamaan kivelle. Juuri sopivasti, että kajakki jää siihen, eikä vahvakaan peruutusyritys tuota tuloksia. Yksinään saattaisi olla aika pulassa. Nyt tietysti retkitoveri pystyy auttamaan minut pinteestä nostamalla keulasta ja lykkäämällä.
Oikaisu; eilinen leirimme oli nimettömäsal saaressa, jossa oli linjataulu karttatunnuksella Härkmeri. Lähin nimetty saari pohjoispuolella on Torngrundet.
Melontamatka Torngrundet - Mellanbådan 43,9 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti