Mainingeissa

Tiistai, 28.8.2012, ilmeisesti Kokkolan kunnassa, n. 5 km Öjasta etelään, pieni saari Storstenöretin itäpuolella. Pyysimme luvan yöpyä erään mökin lähellä olevalla rantakalliolla. Joutsen lentää toitottaen tyynessä illassa.

Aamulla Torsönissä oli tyyntä. Rantatyrskyjen pauhu kantautui yhä leiriimme. Läksimme liikkeelle ajatuksella, että katsomme onko meri rauhallinen. Saarien suojassa eteneminen on täällä mahdotonta

Heti ensimmäisen saaren suojan puolelle jäi pääsemättä, salmi oli kivien täyttämä ja saaren kärjen matalikko murtuvine tyrskyineen pakotti meidät kiireen vilkkaan kääntymään meren puolelle

Siellä syvemmässä vedessä olikin ihan kohtuullista. Kun jatkoimme, mainingit alkoivat kasvaa. Koko merialue on ilmeisen matalaa. Mainingit olivat varsin hyväkäytöksisiä, nousivat ja laskivat. Mutta ne olivat todella suuria ja pakottivat metsät herpaantumattomaan tarkkaavaisuuteen. Samalla oli pidettävä silmällä kareja ja pauhaavia matalikoita. Alkoi tulla hiki. Takaisin ei ollut oikein kääntymistä. Jatkoimme vain kohti seuraavaa, etäistä saarta ja sen suojan puolta. Suojan puolen edessä oli kuitenkin laaja, koukeroinen kivikko, josta oli päästävä läpi myötäaallokossa. Meno oli kuin kosken laskussa; valitse tarkkaan reittisi, väistele kivet ja toivo, että reittisi on hyvä.Veli-Matin reitti oli hyvä, mutta minulla varmaan nostoevä osui kiveen ennen kun olin vetänyt sitä sisään. Vaijeri varmaan taipui, kun evän sisäänvedossa loppusentit ovat nyt tiukat eikä ulostyöntö säilytysasennosta onnistu. Teimme pikakorjauksen: reikä evän päähän, siihen nyöri, josta evän voi rannasta lähtiessä nykäistä pilkistämään kotelosta, mistä asennosta sitä pysyy säätämään vaijerilla. Vähän kömpelöä, mutta toimii, kun varavaijeria eikä katkaisupihtejä ole työkalupakissa.

Kun pääsimme jatkamaan matkaa, olivat mainingit jo suuresti hiipuneet. Mutta oli säällä vielä yksi käänne tarjottavanaan. Merellä näkyi matalalla tummia pilviä. Merisumua huomasi Veli-Matti kokeneena. Olimme juuri sopivasti niemen kärjen kohdalla tauolle rantautumassa, kun sumu vyöryi päälle. Näkyvyys säilyi sentään muutamassa kymmenessä metrissä,tämä sumu ei ollut kaikkein hurjinta sorttia. Eikä se myöskään kestänyt kymmentä minuuttia pidempään.

Pietarsaaren ohitimme, vain sataman ja paperitehtaan näimme. Lisäksi kohtasimme väylällä yhden ilmeisesti Nautorilta lähteneen hyvin suurikokoisen takilattoman purjeveneen. Aika erikoisen näköinen alus.

Pietarsaaren jälkeen meidän olisi pitänyt ymmärtää siirtyvämme padottuun makeavesialtaaseen. Juttu tuli meille kuitenkin yllätyksenä. Yritimme erään salmen kautta, mutta törmäsimme vain laskuputkesta ryöpyävään veteen. Samalla tulimme yllättäneeksi tuon rauhaisan poukaman valloittaneen merimetson. Iso lintu hämmentyi täysin, ei pystynyt nousemaan lentoon, yritti kannelle, puri melaa, lopulta yritteli sukeltaa, jolloin me onnistuimme kääntämään kajakkimme ja pakenemaan.

Melontamatka Torsön - Storstenören, 44,0 km