Kuva, vielä on kesä, lounastauko Pirskerissä
Edellisillan pyykkäyksessä meni pitkään, mutta nyt voimme nauttia ylellisyydestä vetää puhtaat ja kuivat melontavaatteet päälle. Nukumme pitkään ja lopulta olemme vesillä vasta puolen päivän aikaan.
Päivä kirkastui aurinkoiseksi. Puuskainen kaakkoistuuli oli kiemuraisella reitillämme suuren osan matkaa myötäinen, mutta myös sivu- ja väliin vastatuuli.
Uusi tämän alueen melontakartta vei voiton merikartasta ainakin erään Norrevelnin eteläkärjessä. Melontakartan mukaan saaren mantereesta erottava salmi on kivikkoa, merikartan mukaan juuri siinä salmessa ei ole ainuttakaan kiveä. Uskoimme merikarttaa ja löysimme itsemme lähes läpipääsemättömästä kivikosta. Viralliseen tietolähteeseenkään ei ole noin vain luottaminen.
Pirskerin rannassa juttelemme erään miehen kanssa ja opimme, että Lohtajan yli 8 km pitkä hiekkaranta on Pohjoismaiden pituusennätyksen haltija. Koko ranta on puolustuslaitoksen hallussa. Ehkäpä siksi se on kokonaisena ja aika rakentamattomana säilynytkin. Varusmiesaikanani olin tuolla leirillä ja olin ihan lumoutunut itse paikasta hiekkadyyneineen ja loputtomine rantoineen. Nyt pitkin noita rantoja meloessa tuntuu, että tänne täytyisi voida jäädä pariksi päiväksi, leiriytyä ja tehdä kilometrien vaelluksia läpi alueen. Emme tohdi edes nousta maihin, kun arvaamme törmäävämme uhkaileviin kieltotauluihin.
Jatkamme matkaa Ohtakariin, jossa joudumme sitten yöpymään leirintään erityisesti osoitetulla alueella. Kajakit luiskasta ylös ja teltat viereen tien tuntumaan. Iltateelle vielä hetken auki olevaan kahvioon.
Melontamatka Kokkola - Ohtakari 41,3 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti