Aavaa

Keskiviikko 15.8.2012 Ränni, Pookinaukon kaakkoisreuna, Pyhämaalta n. 10 km lounaaseen

Aamulla oli peilityyntä. Nuolihaukkapesue toisteli kimeätä kutsuääntä luotomme toisella puolella.

Kilometrien päässä sijaitsevalta kaivokselta kuului aina välilä rominaa. Kippasivat varmaan lisää jätekiveä näkemiimme jättikasoihin.

Aava ulappa tulee näkyviin vasemmalle puolelle. Meitä pienessä sivuvastaisessa tuulessa seurannut purjevene kääntyy ulapalle jatkamaan kärsivällistä luovimistaan.

Riskilöitä, useita merikotkia, aika ulkona taas olemme. Karttaa katsomalla on helppo huomata, että suojaava saaristo on tästä pitkään eteenpäin ohut ja paikoin olematon.

Vesi on taas kirkasta. Paikoin näkyy kuitenkin sinilevän hiutaleita pintakerroksessa kellumassa..

Jätämme Uudenkaupungin kauas idän puolelle, emmekä valitse suojaisaa reittiä makean veden altaan kautta. Allas sinänsä on mielenkiintoinen: saarien välisin penkerein merestä eristetty vesialue, jonka vesi on pikkuhiljaa vaihtunut jokien ja sateen tuomaksi makeaksi vedeksi. Se on jokin taannoinen teollinen hanke raakaveden saamiseksi.

Tuuli kääntyy pohjoisesta luoteeseen ja voimistuu. Etsimme mielellämme saarien katvetta missä vain voimme. Hauska taas huomata, että Veli-Matti selvästi nauttii tällaisesta kohtuullisesta keinutuksesta. Mela vetelee täsmällisesti ja tuntuu, että vauhtmmei on suorastaan kovempi kuin tyynessä. Sen verran aallot roiskuttavat, että olemme hellesään asusteissamme aika märkiä. Tuuli on kuitenkin lämmin, vaikka se pohjoisen suunnista puhaltaakin. Vesikin on mukavan lämmintä, ei siis jäätävää.

Kaksi kottaraisparvea näkyi. Aikuiset linnut ovat kai jo laittautumassa Keski-Eurooppaa kohti ja jättävät nuoren polven vielä voimistumaan ja tulemaan perässä omin nokkineen.

Kallioperän tyyppi on vaihtunut. Kivi on vaaleampaa eikä enää näy laajoja silokallioita. Rannat ovat enimmältään aika ryhmyisiä. Telttapaikkaa joudumme etsimään jonkin aikaa ja huolellisesti. Etsiskellessä alkoi tulla jo kylmä. Vedin anorakin niskaani. Löysimme ihmeeksemme oikein mukavan paikan louhikkoiseta näyttävän saaren rannasta. Edessämme on aavaa. Muutaman kilometrin päässä lännessä on historiallinen pooki eli tunnusmajakka, Lyökin pooki. Se on Suomen vanhin isompi, säilynyt merimerkki, liekö 1600 vai 1700-luvulta. Aurinko hävisi tummanpunaisena pallona mereen pookin takana.

Viklot huutelevat vielä hämärässäkin.

Melontamatka Tylpänniemi Ränni 42,2 km