Torstai 9.8.2012
Kuvat: Veli-Matti keskellä selkää. Ihanneleiri ja iltapuuhat
Luin kännykästä Säätiedotuksia merenkulkijoille teltassa selälläni maaten. Olin hörähtää ääneen mielihyvästä, mitätöntä tuulta ja sekin myötäistä. En kuitenkaan ruvennut huutelemaan Veli-Mattia hereille, olimme sopineet kunnon 8 tunnin uniajasta. Odottelen kunnes kuulen jotakin heräämisen merkkejä. Sitten kerron päivän pääuutisen sen, että nyt voimme ylittää 22 kilometrisen Porkkalan selän suoraan yli kiertämättä pohjoisen saarien kautta. Saadaksemme mukavan maatauon päätämme tehdä pienen mutkan avomeren suuntaan, Västerlandetiin, joka on melkein puolivälissä.
Selän toinen reuna ja sielä Inkoon Bågaskär ovat jossakin taivaanrannan takana, Västerlandetista näkyy sentään jokin harvahampaisen näköinen, ilmassa leijuva kuvajainen järkevässä kompassisuunnassa. Kohti vain. Vähitellen kohteemme kasvaa kiinni veteen, alamme erottaa rantaviivan ja lopulta kärsivällinen melan heilutus palkitaan, olemme karun kauniiden pikkusaarten välissä. Lyhyt
maatauko ja kohti Bågaskäriä, jonka korkeimmat puut ja linkkimasto jo näkyvät ilmassa kellumassa. Heikko myötätuuli on pitkän selän matkalla kerinnyt nostaa aaltoja sen verran, että aina välillä innostumme meloa riuhtomaan pysyäksemme aallon alarinteessä ja etenemään kuin lasketellen. Lopulta Bågaskärkin on sivullamme ja pääsemme Inkoon sirpaleiseen saaristoon. Veneväylä on viitoitettu luonnon muovaamaan aukkoon ja meidän on helppo seurata.
Leiriydymme länteen katsovalle laakealle kalliorannalle auringon vielä lämpimästi paistaessa. Syömme itsemme taatusti kylläisiksi.
Melontamatka, Porkkala - nimetön saari Grissleholmin itäpuolella, 38,6 km.
Onnea hienon Porkkalan selän ylityksen johdosta! Katsoimme aamulla reittinne kartalta. Harvoin pääsee noin ulkoa.
VastaaPoista